Skip to content

Blogi

Ajasta aikaan

Muistelkaa muinaisia aikoja,
ajatelkaa menneiden sukupolvien päiviä.
Kysykää isiltänne, niin he kertovat teille,
kysykää vanhuksiltanne, niin saatte kuulla.

Nämä Raamatun sanat sopisivat mielestäni hyväksi ohjenuoraksi vuodelle 2017. Tänä vuonna itsenäinen Suomi täyttää sata vuotta ja samalla vietämme reformaation merkkivuotta. On kulunut 500 vuotta siitä, kun Martti Luther julkaisi kuuluisat teesinsä. Molempien juhlien tiimoilta järjestetään pitkin vuotta lukemattomia tapahtumia, jotka tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden pohtia, miten olemme tulleet tähän hetkeen. Menneisiin aikoihin perehtyminen, lukemalla, eläytymällä, ajaneläneitten kanssa keskustelemalla, auttaa meitä hahmottamaan oman paikkamme.

Itse muistan jo koulussa nauttineeni historiasta. Ihmiskunnan polku tähän päivään on kertomus täynnä kohtalokkaita virhearviointeja ja suunnatonta julmuutta mutta samalla kertomus ehtymättömästä sinnikkyydestä, rajattomasta luovuudesta ja liikuttavista uhrauksista. Paljon nykyaikana itsestäänselvyytenä pitämistämme asioista on tulosta menneiden polvien työstä ja peräänantamattomuudesta.

Historiaan perehtyminen varjelee meitä monenlaisesta pinnallisilta kärjistyksiltä ja näennäisviisaudelta, joita yhä enemmän levitellään ja huudellaan. Historiaton ihminen on helposti kuin tuuliviiri, altis uskomaan sitä joka puhuu taidokkaimmin tai vain huutaa kovimmalla äänellä.

Menneisiin aikoihin perehtyminen antaa myös mittasuhteita oman elämän haasteisiin. Yksilökeskeisenä aikana on terveellistä huomata, että loppujen lopuksi olemme aika samanlaisia aikaisempien sukupolvien kanssa. Ihminen ei muutu. Tarvitsemme toisiamme. Olemme täällä lyhyen aikaa, mutta sukupolvien pitkässä ketjussa meillä jokaisella on paikkamme. Tulevaisuutta emme tiedä, mutta rinnallamme aikojen halki kulkee Hän, joka ei muutu ja sanoo meille:

Vielä kun hiuksenne harmaantuvat, minä teitä kannan.
Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen,
minä nostan ja kannan ja pelastan.

 

Antti Pajunen

seurakuntapastori, Raisio