Skip to content

Blogi

Elämän ilmoituksia

Luen mielelläni sanomalehtiä. Kaikista mieluiten ison kahvimukin kanssa lattialla istuen. En lue jokaista artikkelia tai palstaa enkä myöskään lehden jokaista osiota. Mutta eräät asiat luen joka kerta ja ihan varmasti: luen ilmoituksia syntyneistä ja kastetuista, kihlautuneista, avioliittoon vihityistä sekä kuolinilmoitukset. Kutsun niitä ilmoituksiksi elämästä.

 

Olen miettinyt, miksi teen näin. On siitä minulle jonkin kerran huomautettukin. ”Ethän sinä edes tunne niitä ihmisiä!”. En tunnekaan, ainakaan kaikkia, mutta jonkun saatan tunteakin. Ja olenpa joskus itsekin ollut elämän ilmoituksen allekirjoittajana. Näiden elämän ilmoitusten lukeminen pitää minua kiinni elämän virrassa, ne auttavat minua katsomaan maailmaa laajemmin kuin vain omasta elämänpiiristäni.

 

Lehdessä ilmoitetaan suurista merkkipaaluista: syntymästä, merkittävistä hetkistä elämän aikana, kuolemasta. Ilmoitetaan rakkaudesta ja välittämisestä, surusta ja ilosta. Ilmoituksia lukiessani osaan olla kiitollinen siitä, mitä minulla on, sillä välillä unohdan, miten onnellisesti asiat ovatkaan.

 

Silloin kun on elämässään onnellinen, ei aina tule kiittäneeksi Jumalaa – se vain jotenkin unohtuu, sillä elämässähän on kaikki hyvin. Mutta kun elämässä on vaikeuksia, tulee ehkä jopa syyttäneeksi Jumalaa siitä, että hän ei ole pitänyt huolta.

 

Ehkä Jumalan läsnäolon, Hänen huolenpitonsa ja välittämisensä, huomaakin elämän virrassa vasta jälkikäteen. Kuitenkin voin luottaa siihen, että hän pitää minustakin huolen – olemmehan Jumalan silmissä arvokkaita!

 

”Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut pakoilleen – mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin sinä pidät hänestä huolen.”
Psalmi 8:4-5

 

Ritva Rautiainen
pastori