Skip to content

Blogi

Enkelinä toisillemme

On kulunut kuukausia siitä, kun olen viimeksi tarttunut puhelimeen soittaakseni ystävälleni Helsinkiin. Monesti hän on ollut mielessäni ja tiedän, että kun taas soitamme, niin on kuin ei kuukausien väliä olisi ollutkaan, vaan juttu jatkuu siitä, mihin se on viimeksi päättynyt. Ystävyys on säilynyt vuosia, yhteisistä opiskeluajoista saakka yli 20 vuoden takaa.

 

Asiointi samaisessa kaupassa on tehnyt myyjästä tutun. Iloinen tervehdys ja lyhyt juttutuokio silloin, kun se on mahdollista, tuntuu mukavalta. Kadulla vastaan tuleva tuttu ja muutaman mietteen vaihtaminen saa hyvälle tuulelle. Naapurin kanssa postilaatikolla vaihdetut sanat ja ilmojen päivittely on tärkeä hetki päivässä. Työkavereiden tapaaminen ja heidän kanssa keskustelut ovat antoisia ja luovat yhteenkuuluvuutta. Joistakin tulee hyvin läheisiä ja tärkeitä. Perhe, sukulaiset ja ystävät ovat tärkeitä ihmisiä. Heidän kanssaan voi vaihtaa ajatuksia ja purkaa sydämen iloja ja suruja. 

 

Jokaisella ihmisellä tulisi olla ainakin yksi hyvä ystävä, sillä ystävyys on ehdottomasti elämän suola. Ystävyys on antamista, mutta se on ehdottomasti myös saamista. Ystävyydellä on erilaisia tasoja. On niitä ystäviä, joiden kanssa puhutaan pintapuolen asioita ja sitten on niitä ystäviä, joiden kanssa puidaan asioita pohjamutia myöden. Rikkaus on se, että ympärillä on erilaisia ja ikäisiä ystäviä. Ystävät kasvattavat ja kannustavat, nauravat ja itkevät, tukevat ja tekevät yhdessä monenlaisia asioita. Ennen kaikkea ystävät monesti tekevät huomattaankin enkelin tehtäviä.

 

Kaikilla ei ole tai ei ole ollut mahdollisuutta rakentaa ystävien verkostoa. Asuinpaikkakunnan muutokset, sairaudet, riidat ja muut erilaiset elämäntilanteet voivat olla syynä yksinäisyyteen. Voi olla myös tilanne, että kaikki ystävät ovat jo menneet ajasta iäisyyteen. Nyt kun ehkä halu olisi, niin ei välttämättä ole paikkaa tai tilannetta missä ystävyyssuhteita voisi rakentaa. Juuri sinä voit olla se, jonka ystävyyttä jossain odotetaan.

 

Jeesus kulki pitkiä matkoja yhdessä ystäviensä kanssa kertomassa Jumalasta, uskosta, ystävyydestä ja rakkaudesta. Jeesus kehotti ihmisiä rakastamaan lähimmäisiään, kuin itseään. Kalenteriimme on varattu erikseen päivä ystävyydelle eli 14.2. ystävänpäivä. Ystävyys ei tosin rajoitu mihinkään tiettyyn päivään, vaan sitä saa jakaa joka päivä hymynä, tervehdyksenä, halauksena ja juttutuokiona. Jokainen voisi myös katsella ympärilleen ja kysellä, vaikka diakoniatyöstä, onko kenties jossain, joku vailla ystävää.

 

Tiedämmehän sen, että yhdessä ystävän kanssa matka taittuu nopeammin. On ilo olla enkelinä toisillemme.

 

Johanna Salonen
lapsityönohjaaja