Skip to content

Blogi

Erilaisuus ihmetyttää

Maailma on täynnä ihmeitä ja ihmetyksen aiheita. Ihmetystä voi aiheuttaa pituus, paino, ihonväri, erikoinen kieli, vaatetus, hiusmalli, tatuoinnit, lävistykset jne. Erilaisuus on tosin aina ihmetyttänyt ja varmasti tulee jatkossakin ihmetyttämään. Ihmettelyn aiheet vain vaihtuvat ja vaihtavat muotoaan.

Jo silloin entisinä aikoina, itsenäisen Suomen synnyn aikoihin. Kun eri puolilta Suomea tulevat ihmiset kohtasivat, he kokivat toistensa kielen erilaiseksi ja luonteetkin olivat kovin erilaisia. Toistensa murteita ei ollutkaan niin helppoa ymmärtää. Entä sitten se, että toiset puhuivat avoimesti ja toiset eivät saaneet sanaa suusta. Silloin jo erilaisuus ihmetytti.

Joskus muistelen isäni kertomusta 70-luvulta, kun hän oli lentokoneessa matkalla Pariisista Marseilleen. Koneen lopullinen määränpää oli Afrikassa. Koneessa istui kaksi valkoihoista, isäni ja hänen työkaverinsa Hannu. Muut koneen kahdestasadasta matkustajasta olivat tummaihoisia. Silloin näitä kahta ”maailmanmatkaajaa” Suomen lintukodosta erilaisuus ihmetytti. Vaikkakin voihan sitä miettiä, että ketä siellä lentokoneessa erilaisuus erityisesti ihmetytti...

Kesäisenä päivänä lasteni ystävä oli tullut kylään äitinsä kanssa. Ystävän äiti oli pukeutunut hihattomaan toppiin. En tiennyt minne olisin katseeni kohdistanut, kun katseeni hakeutui naisen täyteen tatuoiduille käsivarsille ja keholle. Erilaisuus silloinkin ensin ihmetytti. Tosin ihmetys laantui, kun sain oikein luvalla katsoa, mitä kehoon oli taltioitu.

Poikani oli noin 4-vuotias, kun hän istui auton takapenkillä ja kysyi: ”Äiti, oletko sä muuten huomannut, että meidän daddy puhuu eri kieltä, kuin me?”  Siinä sitten erilaisuuksiamme pohtiessamme tajusimme, että on mukavaa, kun meitä on monenlaisia.

Meitä voi erilaisuus ihmetyttää, kiehtoa tai jännittää, jopa pelottaa.  Tärkeää on kuitenkin muistaa, että olemme me sitten minkä värisiä, pituisia, painoisia tai kielitaitoisia tahansa, niin kuitenkin me kaikki olemme samanarvoisia, Jumalan silmissä olemme kaikki kauniita – täydellisiä.

 

Johanna Salonen
Lapsityönohjaaja