Skip to content

Blogi

Hän elää!

Pieni tyttö konttaa touhukkaasti seurakunnan pääsiäisvaelluksen jälkeen katsomaan tyhjää hautaa eli tuoleista, kankaista ja muusta kyhättyä luolan tapaista. Kontillaan hän kurkkii hautaan, josta löytyy pääsiäisenkeli, kukkasia ja valkoinen käärinliina. ”Missä se Jeesus on?”, kysyy hän hämmästyneenä. Vastaan hänelle kuten pääsiäisenkeli 2000 vuotta sitten: Ei Jeesus ole enää täällä, hän on noussut kuolleista.

 

Tyttö on iloinen. Leveä ja huojentunut hymy leviää hänen huulilleen. Mutru, joka kurtisti pienen tytön otsaa pitkäperjantain jälkeen, oikenee. Jeesus onkin elossa!

 

Hän on pieni. Hän ei ymmärrä, että Jeesus kuoli ja nousi kuolleista 2000 vuotta sitten. Hän ei tiedä, että tuo lapsityön rakentama hauta ei ole oikea Jeesuksen hauta, vaan oikea hauta on Israelissa, Jerusalemissa. Hän ei tiedä, mitä tarkoittaa tänään, eilen ja huomenna.

 

Mutta se ei ole tärkeää.  Hänelle tuo lapsityön rakentama hauta on se oikea hauta. Hän voi katsoa sinne sisälle, hän voi koskea pääsiäisenkeliin ja puristaa pieniin käsiinsä Jeesuksen käärinliinoja. Hänelle nämä tapahtumat tapahtuvat tänään, vuonna 2014. Tänään Jeesus ratsastaa Jerusalemiin, kärsii, kuolee, ja nousee kuolleista. Hän elää tänään!

 

Mikä uskon määrä, mikä pääsiäisilo, tuon pienen tytön katseessa! Kun katson häntä, pohdin toisaalta tätä: miten vähän hän voi tietää, ja miten paljon uskoa – ja toisaalta: kuinka paljon itse kaipaan itselleni lapsenuskoa, joka on niin vahvaa, että se tuntee käsissään palmunoksat Jeesuksen ratsastaessa Jerusalemiin, ja koskee leipään, jonka Jeesus murtaa opetuslapsilleen. Hän ei ole Tuomas, joka haluaa laittaa ne sormensa ylösnousseen Jeesuksen haavoihin. Hänen uskonsa on paljon vahvempi.

 

Kauan sitten minäkin olin tuo tyttö, pieni ja viaton, joka lauloi täysin rinnoin Ystävä sä lapsien ja näki unia matkoista taivaaseen. Nyt olen aikuinen, elämä on muuttunut. Minä olen muuttunut. Tietoni ja kokemukseni maailmasta ovat muuttuneet, kasvaneet, tulleet erilaisiksi. Elämän tuulet ovat puhaltaneet, joskus lempeämmin, joskus viimaa täynnä.  

 

Mutta usko on yhä elämän kantava voima. Usko ei murru elämän muuttuessa, se ei haihdu tiedon kasvaessa, se ei muutu saduksi tosielämän koettelemuksissa. Sillä sen pohja ei muutu, koska pohja  on totta: 2000 vuotta sitten Jeesus nousi kuolleista pääsiäisenä.

 

Se oli totta 2000 vuotta sitten, kun Ylösnousseen Jeesuksen näkivät kymmenet ihmiset - ja on totta tänään, vuonna 2014, Raisiossa. Se on yhtä totta kuin silloin, kun pieni tyttö puristi kätensä Jeesuksen käärinliinojen ympärille – tai Tuomas koski Vapahtajan kyljissä oleviin verijälkiin. Pääsiäisen sanoma on tänäänkin konkreettisen, käsinkosketeltavan totta. Jeesus elää.

 

Tuo pieni tuokiokuva alussa tapahtui kauan sitten. Tuo pääsiäisvaelluksen pieni tyttö on aikuinen nainen. Mietin mielissäni: Onko pääsiäisen sanoma yhä tänäänkin hänen elämässään kantava voima? Saako hän yhä tänään, aikuisena, uskoa siihen, että Vapahtaja elää? Uskoen vahvasti – tai Tuomaana, joka kuitenkin, omana itsenään, sai uskoa ja olla Jeesuksen lähellä.

 

Tätä toivon ja rukoilen kaikille meille. Uskoa, joka kestää elämän muutokset, maailman tuulet. Uskoa Ylösnousseeseen Jeesukseen.

 

Hanna Vuorio

pastori