Skip to content

Blogi

Helteinen oppitunti

Turussa mitattiin tämän vuoden lämpöennätykseksi 32,8 astetta ja kyllä muuallakin on tarjennut, kun yhtenäinen hellejakso on jatkunut tätä kirjoittaessani jo yli 30 päivää. Kuulemma edellisen kerran yhtä lämmintä oli vuonna 1973. Silloin olin äitini masussa jo hyvässä kasvussa, mutta en ollut tiennytkään, että aiheutin äidilleni tukalat oltavat. Silloin kun ei autoissakaan ollut ilmastointia, saati työpaikoilla tai kodeissa. 

 

Kesäkuun kylmän ja sateen jälkeen päätin, että kuumasta en valita, vaikka kuinka porottaa ja vaikka kodissamme ei ole ilmastointia.  Silti tunnen tällä hetkellä empatiaa vanhuksia, raskaana olevia ja sairaita kohtaan, joille helle aiheuttaa kohtuuttoman tukalaa oloa.

 

Itselleni helle on ollut tänä kesänä hyvä joutilaisuuden opettaja. Muutama kesä sitten siivosin ensimmäiset kolme lomani hellepäivää kotimme joka kolkan lattiasta kattoon. Ne kolme päivää olivat sen loman ainoat hellepäivät ja lopun aikaa satoi. Silloin päätin, että vastedes en kuluta aurinkoisia lomapäiviä sisällä mopin varressa. Hellepäivinä haluan nauttia kesästä perheen ja ystävien kanssa. Silloin käydään uimassa, pötkötellään ulkona varjossa, luetaan, juodaan jääteetä ja syödään jäätelöä. 

 

Niinpä tämän kesäloman aikana en ole siivonnut yhden yhtä kaappia. En ole myöskään pessyt ikkunoita tai läpikäynyt tuhansia digikuvia tietokoneen kovalevyltä. Itse asiassa en ole saanut yliviivattua to do –listaltani mitään muuta kuin mansikoiden poimimisen ja mattojen pesun, ja niistä jälkimmäisen yksin mieheni ansiosta. Sen sijaan olen lukenut hyviä kirjoja, levännyt, kohdannut paljon ystäviä – ja syönyt paljon jäätelöä. Enkä ole tuntenut edes huonoa omaatuntoa tekemättömistä kotitöistä. Sillä olen varma, että kotitöihin sopivia sadepäiviä on luvassa vielä kosolti taas ennen ensi kesää ja helteitä.

 

Takana on siis neljän viikon lomailu ja lököttely. Töihin paluun myötä toivoisin, että jotain kesän rentoudesta ja levosta voisi siirtyä myös syksyn ja talven päiviin. Omat vanhempani ja monet muut heidän ikäluokkansa edustajat pitävät sunnuntaita pyhäpäivänä, jolloin ei tehdä töitä, jos ei ole sellaisessa ammatissa, joka vaatii sunnuntaisinkin työntekoa.  Itse taas touhuilen sunnuntaina sitä sun tätä kotityötä. Aluksi en käynyt periaatteessa sunnuntaisin kaupassa, mutta vähitellen olen siitä periaatteesta lipsunut.

 

Uskon kuitenkin, että Taivaan Isä on ollut viisas Isä, kun hän on laatinut 10 käskyä suojelemaan meitä ja läheisiämme. Oman ja läheisten jaksamisen vuoksi myös muista pyhittää lepopäivä –käskyäkin olisi hyvä noudattaa. Kun Luojammekin lepäsi seitsemännen päivän, niin ehkä myös meidän kannattaisi toimia näin aina, kun se on mahdollista.

 

Katekismuksessa sanotaan seuraavasti: Jumala on antanut ihmiselle sekä työn että levon. Lepoon kuuluu muutakin kuin nukkuminen ja ruumiin lepo. Pysähtyminen Jumalan eteen on lepopäivän syvin tarkoitus.

 

Myös paavi Francescus ohjeistaa meitä lepoon listatessaan 10 vinkkiä siitä, miten elää onnellisempana. Ohjeista kolme käsittelee elämän tempoa, lepopäivää ja vapaa-aikaa: Etene rauhallisesti elämässä. Säilytä mielekäs suhde vapaa-aikaan. Pyhitä lepopäivä - sunnuntai on perheen aikaa.

 

Teen taas vakaan päätöksen. Tänä syksynä haluan antaa enemmän aikaa perheelleni, ystävien kohtaamiseen ja auttamiseen. Ja vietän enemmän aikaa myös Luojani kanssa. Vaikka sitten komerot jäisivät edelleen siivoamatta ja mielenkiintoiset artikkelit netistä lukematta. Toivottavasti päätös pitää, kun sen on näin julkisestikin todennut.

 

Mikä voisi olla Sinun ajankäytön haasteesi ja tavoitteesi tälle syksylle? Voimia ja siunausta sen toteuttamiseen!

 

Hannele Siltala, projektikoordinaattori