Skip to content

Blogi

Hiekanjyviä

Aina silloin tällöin elämässäni käy niin että tulen yllätetyksi jollakin uudella tiedolla tai asialla, jollakin sellaisella uudella näkökulmalla, josta käsin en ole osannut asiaa katsella, tai sitten tulen yllätetyksi kokonaan uudella tiedolla jostakin asiasta.  Uusi näkökulma tai uusi tieto puolestaan nostaa mieleeni uusia kysymyksiä ja edelleen uusia näkökulmia, ja näin sitten usein tapahtuu mielessäni sellaisen asian huomaaminen, että elämä kaikkinensa on paljon monitahoisempi kokonaisuus kuin ensi näkemältä tulen ajatelleeksi. 

 

Esimerkkinä tällaisesta mainitsen vain yhden lehtiartikkelin hiekasta, jonka luin pari kuukautta sitten. Ymmärsit aivan oikein, aivan tavallisesta hiekasta lukemassani artikkelissa oli kyse. Siis sellaisesta hiekasta, jota esiintyy hiekkarannoilla kautta maailman, ja hiekkaharjuissa ja jota jatkuvasti rapautuu vuoristoista veden ja tuulen ja roudan aiheuttaman eroosion mukana järviin ja meriin.

 

Olen tottunut ajattelemaan, niin kuin Raamatussakin usein kuvataan, että hiekanjyviä on loputtomasti maailmassa. Usein raamatussa, jos halutaan kuvata, että jotakin on vaikka kuinka paljon niin sitä verrataan hiekanjyvien määrään, kuten seuraavat kaksi esimerkkiä vanhasta testamentista osoittavat:

 

 Ps. 139:17-18 ”Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä!  Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani.”

Jer. 33:22 ”Niin kuin taivaan tähtien joukko on määrätön ja merenrannan hiekka mittaamaton niin määrättömästi on oleva palvelijani Daavidin jälkeläisiä…”

 

Onko asia sitten kuitenkaan niin, että hiekkaa on loputtomasti, vai tuleeko hiekasta tulevaisuudessa yhtä arvokasta kuin kultahipuista  Lemmenjoen kullankaivajille.  Meille ovat tuttuja Yyterin, Hangon ja Kalajoen hiekkarannat ainakin nimeltä, ja olen ymmärtänyt meren pitävän huolen siitä, että nuo rannat  myös säilyvät hiekkarantoina.

 

Lukemani  lehtiartikkelin mukaan yleisesti maailmassa monissa lomakohteissa hiekkarannat ovat kuitenkin katoamassa ja niitä pyritään suurin ponnistuksin pitämään keinotekoisesti yllä pumppaamalla niihin hiekkaa, sillä muuten ne ovat vaarassa kadota esimerkiksi jokien pengertämisen vuoksi, jolloin vuorilta rapautuva aines ei levittäydykään suiston läheisille rannoille, vaan laskee suoraan syvän meren pohjaan.

 

Mihin muualle hiekkaa sitten tarvitaan tänä päivänä niin paljon, että siitä on tulossa yhtä arvokasta kuin kulta, ja myöskin vain harvojen saatavissa oleva raaka-aine.  Kaikki ne lukuisat (vähän päälle 400) yli miljoonan asukkaan kaupunkia nielevät suunnattoman määrän hiekkaa rakennuksiin, teihin ja siltoihin, jotka suurimmaksi osaksi rakennetaan betonista, ja niiden rakentamiseen tarvitaan nimenomaan sitä hiekkaa, jota joet kuljettavat. 

Myöskään ilman hiekkaa ei ole lasia, asfalttia, muovia, shampoota , hammastahnaa, maaleja ja monia muita usein käyttämiämme tarveaineita.  Hiekka on veden jälkeen toiseksi eniten käytetty raaka-aine maapallolla. Laskennallisesti jokainen eurooppalainen käyttää vuodessa 4,6 tonnia hiekkaa lehtiartikkelin mukaan.   Varsin suuri määrä.  

 

Paljonko tuo luku mahtaa olla esimerkiksi Mumbain 23 miljoonaisen megakaupungin asukkaiden kohdalla.  Miten lähialueiden hiekka riittää kaupungin jatkuvan laajenemisen tarpeisiin? Ottavatko omavaltaisesti tai varastavatko paikalliset hiekantoimittajat kaikki yleisten rantojen hiekat rakentamisen tarpeisiin?

 

Aika näyttää. Haaste on valtava. Se on suurempi kuin me täällä omassa maassamme ymmärrämmekään.  Tuleeko vielä aika, jolloin, kun kuvaamme sanoilla, että jotakin on yhtä paljon kuin on hiekanjyviä, niin kuvaammekin tällä lausahduksella  sitä,  kuinka vähän jotakin on? 

Paavali kuvaa Hengen hedelmiä ihmisessä sanomalla, että ”Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.” ( Gal. 5:22).

 

Mitä arvelet, mihin suuntaan näiden ominaisuuksien määrä ihmisissä on menossa? Voit myös jäädä kyselemään itseltäsi, onko sinussa näitä ominaisuuksia yhtä paljon kuin joskus aikaisemmin maailmassa, Raamatun kirjoittamisen aikoihin, oli hiekanjyviä, vai yhtä vähän kuin niitä tulevaisuudessa ehkä on jäljellä?

 

Teppo Lummikko
pastori