Skip to content

Blogi

Hoitava yhteisö

Tasalan Kamari, seurakunnan vapaaehtoistyön keskus, juhlii tänä vuonna. 
Se juhlii ystävyyttä, lähimmäisyyttä, auttamisen halua ja iloa, se juhlii mukana elämisen vaikeutta ja haasteellisuutta. Tasalan Kamarin toiminta alkoi 20 vuotta sitten seurakuntalaisten halusta olla tukena hädässä oleville lähimmäisille, tarjota paikka, jonne voi tulla. Se alkoi kiitollisuudesta, oman elämän hyvyydestä, jota halusi jakaa myös toisille.

 

Sama toiminta-ajatus, vastuu ja välittäminen lähimmäisestä, on jatkunut tähän päivään asti. Tasalan Kamarin toiminta on laajentunut ja monipuolistunut, asiakasmäärä on kasvanut. Vapaaehtoisten lukumäärä on noussut alun paristakymmenestä yli sataan. Seurakunta on osoittanut kiitollisuutta ja kannustusta tarjoamalla tilat toiminnalle sekä järjestämällä erilaista koulutusta ja virkistystä vapaaehtoisille.

 

Mikä on sitten Tasalan Kamarin salaisuus? Miten työ on voinut jatkua vuodesta toiseen? Mistä löytyy yhä uusia vapaaehtoisia, jotka haluavat toimia vapaaehtoisina juuri Tasalan Kamarissa. Mistä asiakkaita riittää päivittäin ”Kamarin täydeltä?”

 

Useimmat Kamarissa kävijät ovat varmaan ymmärtäneet yhteyden ja yhteisön merkityksen: meille on annettu jaettavaksi siitä, mitä meillä on. ”Antaessaan saa”-ohje on hyvin käyttökelpoinen, sillä siinä molemmat osapuolet ovat tasavertaisia eikä kumpikaan kärsi tappiota. Kamarin rikkaus on ja tulee aina olemaan sen vapaaehtoisissa. Jokainen vapaaehtoinen on erilainen ja tuo omat lahjansa ja ideansa Tasalan Kamarin ja sen asiakkaiden käyttöön.

 

Olen ollut Tasalan Kamarin ja seurakunnan yhteyshenkilönä ja viikoittain Kamarissa diakonissan vastaanotoilla kymmenisen vuotta. Olen kokenut Kamarin hoitavana yhteisönä, paikkana, missä eletään todeksi seurakunnan perusviestiä: rukousta, rakkautta ja lähimmäisyyttä. Noissa kolmessa sanassa on mielestäni Kamarin ”salaisuus”.

 

Ilman rukousta Kamarilla ei ole siunausta, työ ei voi jatkua. Ilman rakkautta Kamaria ei koeta kodikkaana paikkana, matalan kynnyksen paikkana, jonne voi tulla ihan omana itsenään. Ilman lähimmäisyyttä emme voi iloiten käyttää niitä lahjoja, mitä jokaiselta Tasalan Kamarissa kävijältä löytyy.

 

Tasalan Kamarissa on aikaa: nähdä lähimmäinen, kuunnella häntä, keskustella hänen kanssaan, viedä hänelle kahvia ja pullaa, auttaa takki hänen ylleen, aukaista hänelle ovi ja varoittaa askelman liukkaudesta. Hoitava yhteisö toteuttaa itsestään selvänä lähimmäisyyden pääsääntöä ja tärkeintä ominaisuutta: minkä haluat itsellesi tehtävän, tee se toiselle.

 

Sen tähden olen kiitollinen jokaisesta Tasalan Kamarin vapaaehtoisesta. Jokainen vapaaehtoinen on lahja, jota arvostan ja jota tarvitaan, jotta Tasalan Kamarin työ voi jatkua seuraavat 20 vuotta. Olen kiitollinen johtoryhmästä, joka kantaa vastuuta työn suunnittelusta ja uskaltaa ideoida uusia toimintamuotoja. Olen kiitollinen eri toimintamuotojen vastuuhenkilöistä, jotka innolla antautuvat työhön itseään ja aikaa säästämättä.

 

Jokainen vapaaehtoinen vie myös viestiä eteenpäin toiminnasta ja vapaaehtoisuuden mahdollisuudesta. Innostunut ja kiitollinen vapaaehtoinen on paras tavaramerkki työn jatkuvuudelle. Me kaikki tarvitsemme paikan, johon tunnemme kuuluvamme. Me kaikki tarvitsemme yhteisöä, jossa meidät huomioidaan ja joka antaa meille voimia ja virkistystä, poistaa yksinäisyyden.
Olkoon se sitten Tasalan Kamari.

 

Mariitta Pentti,
diakoniatyöntekijä