Skip to content

Blogi

Huolenpito

Jumalan huolenpito on osa arkisia elämän hetkiä, siellä missä liikumme ja kuljemme. Taivaan Isä tulee luoksemme, lähellemme. Hän siunaa meitä, monilla erilaisilla asioilla. Monissa kesäisissä retkissäni ja hetkissäni oli läsnä Jumalan huolenpito ja läheisyys.

 

Astelin kesäisellä mökkipolulla, kun puupinosta lähti yllättäen lentoon mustarastas.  Säikähdin niin, että sydän oli pompata kurkkuun.  Sama asia toistui muutaman kerran, joten päätin tutkia puupinoa hieman tarkemmin. Arvailuni osuivat oikeaan. Puupinon vajaaksi jääneen rivin päällä, hyvässä turvassa suojapeltien alla oli linnun pesä. Pesässä oli kolme munaa.

 

Kesä kulki eteenpäin ja silloin tällöin osuin kohdalle, kun emo oli munia hautomassa ja lähti säikähtäneenä lentoon. Yhtenä päivänä kurkkasin aivan hiljaa pesään. Siellä oli toisiinsa painautuneena ohuen untuvan peittämänä kolme poikasta. Miten taidokkaasti olivatkaan lintu vanhemmat pesän rakentaneet. Se oli juuri sopiva poikasille. Hyvin he mahtuivat sinne, mutta ei siellä ollut yhtään ylimääräistä tilaa. Pienet untuvikot olivat pesässä kuin Jumalan kämmenellä - lempeän turvallisessa rutistuksessa.

 

Kesän suosikki hetkiimme lasten kanssa kuului uiminen. Usein istuin laiturilla valvomassa lasteni uintia. Molemmat olivat pukeneet päälleen oranssit pelastusliivit. Niiden kanssa he sitten polskuttelivat ympäri rantaa. Välillä lapset kelluttelivat selällään katsellen poutapilviä, jotka ajelehtivat verkaisesti sinisellä kesätaivaalla. Usein mietin, että siellä he kelluttelevat, aarteeni - elämän eri matkoilla, tyynellä ja tyrskyllä Jumalan kannattelemina.

 

Kesän kauniilla keleillä istuimme usein lasten kanssa pihakeinussa ja juttelimme ja pelasimme. Välillä herkuteltiin kirsikoilla ja välillä jäätelöllä. Miten ihanaa olikaan viettää yhteistä hetkeä, kun auringon lämpimät säteet tanssivat iholla ja lempeä kesätuuli puhalteli hiuksissa. Usein mietin, miten pitkä, pimeä ja luminen olikaan ollut mennyt talvi ja kuinka onnellisia saimme olla, kun Taivaan Isä oli antanut meille niin kauniin kesän. Usein pohdin, miten kaunis kesä oli, kuin Jumalan antamaa lääkettä – väsyneen matkalaisen haavoihin.

 

Kesän mukavat muistot on hyvä pakata sydämeen voiman lähteeksi syksyn sateiden riepotellessa pihapuita. Silloinkin on mukava käpertyä sohvan nurkkaan villasukat jalassa. Siinä sitä sitten on kuin lapsi Taivaan Isän halauksessa. Kesän mukavat muistot mielessä.

 

Johanna Salonen

lapsityönohjaaja