Skip to content

Blogi

Iloa osallisuudesta

Viime vuosina vapaaehtoistoimintaa on nostettu esille kirkon piirissä ja yleisesti koko yhteiskunnassa. Taloudellisen tilanteen kiristyessä ja työntekijöiden vähetessä, kirkko ja seurakunnat ovat ratkaisujen ja muutosten edessä.  Perinteinen vapaaehtoistoiminnan malli seurakunnassa rakentuu työntekijän vahvaan ammattiosaamiseen, jota vapaaehtoinen myötäilee toimien työntekijän ”työrukkasena”.

Vapaaehtoistyöllä on suurempi merkitys meille, kuin voimme aavistaakaan.  Meillähän on vuosikymmenet kerrottu tavoista ja tottumuksista eri tavoin. Vanhat ihmiset keräsivät nuoremmista kuulijakunnan, joille kerrottiin, mikä on sopivaa ja mikä ei. Tavat ovat antaneet turvaa ja jatkuvuutta johonkin, joka on ollut aikojen alusta. Vapaaehtoisuus on kuin perinne.  Se kysyy, kertoo, selittää, kuuntelee, auttaa, opastaa, tukee. Ja se on tässä ja nyt.

Työntekijäkeskeisyydestä irrottautuminen edellyttää muutosta sekä seurakuntalaisen että työntekijän asenteissa. Uskallanko työntekijänä kokeilla käytännössä, mitä on toimia yhdenvertaisena seurakuntalaisen kanssa? Toimia kumppaneina? Seurakuntalaiselta taas odotetaan valmiutta aktiivisesti etsiä ja löytää uusia toimintatapoja työntekijän rohkaisemana. Tutkimuksen mukaan ihminen osallistuu toimintaan, jonka hän kokee rikastuttavan elämäänsä, jossa hän voi olla antamassa omastaan ja saamassa itselleen merkityksellisiä kokemuksia.

Vapaaehtoistoiminnan kautta moni on löytänyt paikkansa seurakuntayhteisössä. Meidän tulee kuitenkin huomioida myös ne, jotka eivät koe tarjolla olevia toimintamuotoja mielekkäiksi. Tulevaisuuden kasvavan kohderyhmän muodostavat työttömät tai muuten työelämästä pois jääneet sekä maahanmuuttajat. Haasteena on vahvistaa heidän merkityksellisyyden ja osallisuuden tunnetta ja omia mahdollisuuksiaan. Nuorille tulisi löytää heille ominaiseksi kokemiaan tapoja osallistua vapaaehtoistoimintaan hyödyntämällä esim. internetiä.

Suomalaisista joka kolmas on mukana vapaaehtoistoiminnassa. Raision seurakunnassa heitä on n.300, joista 105 vapaaehtoista on mukana Tasalan Kamarin toiminnassa. Työntekijänä olen saanut olla yli 10 vuotta seuraamassa hyvinkin läheltä vapaaehtoisten toimintaa. Toiminnan punaisena lankana on ollut auttajan ja autettavan suhde.  Avun saatuaan on syrjäytyneestä ja passivoituneesta henkilöstä tullut tärkeä voimavara ja apu, jolla on merkitystä omassa yhteisössä. Yhteistyöverkoston kanssa toimiminen on kahdensuuntaista liikettä etsittäessä avun tarvitsijoita ja heille vapaaehtoisia, joille löydettäisiin taitoja ja kiinnostavuutta palkitsevaa toimintaa.

Seurakuntayhteisön voimanlähteenä on usko, joka saa aikaan hyviä tekoja. Hyvät teot kertovat välittämisestä ja läsnäolosta tarjoten mahdollisuuden iloon osallisuudesta. 

Mariitta Pentti
diakoniatyöntekijä