Skip to content

Blogi

Isä

”Mitä meijä vähäflik?”. Puhelumme alkavat usein tällä isäni toteamuksella. Tuo toteamus saa yhä uudelleen hymyn huulilleni. Pystyn kuvittelemaan isäni ilmeen, kun hän sanoo nuo sanat langan toisessa päässä. Puhumme usein puhelimessa, mutta näemme harvemmin. Kuitenkin jokaisessa puhelussa välittyy se lämpö ja rakkaus, jolla vanhempani ovat minua ohjanneet ja kasvattaneet kohti aikuisuutta.

 

Isiä ympäri Suomea juhlitaan erityisesti marraskuun toisena sunnuntaina, Isänpäivänä. On hienoa, että myös isät ovat saaneet oman juhlapäivänsä kalenteriin. Itse askarrellut kortit ja lahjat. Silti koitan pitää mielessäni, että isän päivä voi olla joka päivä, eikä vain yhtenä päivänä vuodessa.

 

Rakas isäni, jo harmaata ohimoilla, mutta lempeä, lämmin hymy huulillaan. Isäni, elämän koulua takana jo vuosikymmeniä, mutta silti palava halu olla kiinnostunut kaikesta. Isäni, joka on ollut vahva tukeni ja turvani koko elämäni. Isäni, joka jaksaa kannustaa ja tukea elämäni vaikeinakin hetkinä. Sellainen on minun isäni.

 

Mieleenpainuvin isältäni saama eväs elämän eväsreppuuni ovat sanat ”Muista aina rakastaa, olla lempeä ja kärsivällinen. Se rakkaus ja hyvyys jonka olet antanut joskus eteenpäin tulee jossain vaiheessa takaisin kaksinkertaisena .” Tämän olen koettanut pitää mielessäni joka hetki.

 

Isäni on ollut luomassa vahvaa perustaa elämääni sen alkuhetkistä asti. Nyt huomaan, että eläkeikää lähestyvä isäni kohdalla osamme alkavat hiljalleen vaihtua. Saan antaa hiljalleen takaisin sitä rakkautta, lämpöä ja huolenpitoa, mitä itse olen aikanani häneltä saanut, ja saan yhä. Lämpö ja kiitollisuus täyttää mieleni, kun ajattelen isääni.

 

Isästäni Jeesus, kiittää tahtoisin. Hoida sinä häntä lahjoin parhaimmin.”
Anna-Mari Kaskinen

 

Päivi Leino

diakoniatyöntekijä