Skip to content

Blogi

Itsenäisyys ja vapaus valita

Valtio – kunta – seurakunta

Itsenäisyyspäivän lähestyessä tulee aina mieleen itsenäisyyttä korostava merkitys sanasta vapaus. Tänä syksynä sanan merkitys on entisestään kasvanut oli sitten kyse valtiosta, kunnasta tai seurakunnasta; tuntuu siltä, että mikään ei ole enää varmaa ja sen vuoksi itsenäisyyden korostaminen on entistä tärkeämpää.

 

Suomi juhlii itsenäisyyttään ja vapauttaan joulukuun 6. päivä.

Itsenäisyyden alkutaival oli Suomelle kuitenkin erittäin levotonta aikaa, jouduttiin käymään kuluttava ja erittäin raskas sisällissota jälkimaininkeineen ja tuhansine kuolonuhreineen. Sen jälkeen tulivat pula-aika, toisen maailmansodan jälkimainingit ja talvisota sekä raskas jälleenrakennustyö maamme kehittämisessä ja omien kasvavien perheiden elättämisessä. Usein tähän työhön liittyi myös niiden naapurien avustaminen, joissa perheenisä ei rintamalta kotiin palannutkaan. Voimia työhön antoi kuitenkin kaiken kattava vapaus, usko tulevaisuuteen ja ilo itsenäisyydestä.

 

Suomen valtion osalta tilanne on muuttunut Euroopan Unioniin liittymisen jälkeen. Viimeaikainen kehitys Suomen suuntautumisessa länteen on saanut monet epäilemään Suomen todellisen itsenäisyyden säilymistä. Tunteita ovat herättäneet Euroopan turvallisuuspoliittiset kysymykset ja erityisesti EU:ta kohdannut velkakriisi, jossa Suomi on maksajana mukana. Pelätään, että rahan valuminen Suomesta heikompien talouksien maihin veisi myös Suomen vapautta määrätä omien varojen käytöstä ja itsenäisyydenkin määrää on punnittu tältä osin.

 

Raision kaupungin suhteen itsenäisyys merkitsee paljon. Maalaiskunnan muuttuminen ensin kauppalaksi ja sitten voimakkaasti kasvaneeksi kaupungiksi on selkeästi koettu tärkeänä itsenäisyyden muotona omine päätöksentekoelimineen ja haluna voida toimia itsenäisesti suurenkin kaupungin – Turun – naapurina. Mutta vain naapurina, ei Turkuun liittyen. Asia on erittäin tärkeä kuntauudistuskeskustelussa ja se vaikuttaa varsin laajasti, muun muassa siihen, miten Raision seurakunnankin hallinto tulevaisuudessa tullaan järjestämään. Tällä hetkellä lain mukaan seurakunnat ovat sidoksissa kuntarajoihin.

 

Joitakin vuosia sitten kuntalaisille teetetyssä kyselyssä tiedusteltiin, mitä itsenäisyys raisiolaisille merkitsee. Vastauksena suurimmalta osalta tuli vapaus ja siihen liittyvä itsenäinen päätöksenteko sekä turvallisuus. Vastaukset sinänsä eivät olleet yllättäviä, sillä itsenäisyys tuolloinkin käsitettiin suurimmaksi osaksi samalla juuri vapautena elää ja oikeutena luottaa jatkuvuuteen. Kuntalaisten osalta kysymys on luottamuksesta arkielämän sujuvuuteen ja niihin jokapäiväisiin palveluihin, joista kunnassa sisäisesti päätetään. Suurimmat ja puhuttavimmat kysymykset ovat sosiaaliset asiat, koulutus, ympäristökysymykset, tekniset asiat ja vapaa-ajan vietto.

 

Mitä vapaus sitten on ja miksi se on niin vaikea saavuttaa ja säilyttää? Vapautta ovat historian kuluessa vaatineet niin yhteisöt kuin yksilöt, kansat kuin erilaiset vähemmistötkin. Läntisessä ajattelussa vapaus on katsottu kenelle tahansa kuuluvaksi perustavan laatuiseksi oikeudeksi itsemääräämiseen ja elämään vapaana minkäänlaisesta sorrosta. Henkilökohtainen vapaus on ymmärretty myös riippumattomuudeksi muista ihmisistä. Tätä tasa-arvoisuutta sekä yhdenvertaisuutta ovat myös lainsäätäjät korostaneet lainsäädännössämme, joista yhtenä esimerkkinä on kuntalaki siinä olevine velvoittavine kirjauksineen yhdenvertaisuudesta, vapaudesta ja tasa-arvosta. On toivottavaa, että uudistamispaineen alla olevassa uudessa kuntalaissakin tulee olemaan samat säännökset kuntien vapaudesta päättää asioista itse.

 

Raision seurakunnan päättävissä elimissä on keskusteltu tulevaisuuden hallinnointimuodoista, sillä seurakuntajako on ollut sidoksissa itsenäisiin kuntiin. Kun kuntia tulevaisuudessa tullaan yhdistämään, myös seurakuntien rajat muuttuvat, joko konkreettisesti tai uudistamalla hallinnointimalleja tai kuntajakoja myötäillen. Kysymykseen saattavat tulla seurakuntayhtymä –tyyppiset ratkaisut, rovastikuntamallit tai sitten jokin muu vaihtoehto, jos nykyisiä malleja ei voida säilyttää.

 

Raision seurakunnan osalta nykyinen oma organisaatio, hyvä taloudellinen tilanne ja toimiva, helposti lähestyttävä ilmapiiri ovat tekijöitä, jotka puoltavat itsenäisen seurakuntamme säilymistä. Se, mikä on tulevaisuus, jää nähtäväksi.

 

Joka tapauksessa seurakunnan toiminnassa tulee muistaa se olennaisin, joka on kirjattuna jo omaan visioommekin:

”Raision seurakunta tavoittaa /kohtaa evankeliumin sanalla ja sen osoittamassa hengessä kaikki Raision asukkaat. Samalla tavoin seurakunta palvelee myös niitä, jotka Raisiossa käydessään ovat yhteydessä seurakunnan kanssa.”

 

Näillä ajatuksilla uskon, että myös tässä kiireisessä ajassa ja itsenäisyysjuhlan lähestyessä seurakunnan toiminnassa jaksetaan tehdä työtä sen oleellisimman puolesta: valaa uskoa ihmiseen, itsenäisyyteen ja vapauteen uskon, toivon ja toisen asemaan asettuvan rakkauden merkeissä.

 

Hannele Lehto-Laurila
Kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja