Skip to content

Blogi

Jotta näkisin

Alku aina hankalaa, sanotaan sananlaskussakin. Kevät on tuonut tullessaan monenlaista uutta niin henkilökohtaisessa elämässänikin kuin kotimaassa ja koko luomakunnassa. Osassa maailmaa juhlitaan, surullista kyllä, ihmisen kuolemaa uutena alkuna paremmalle maailmalle ja kotomaahamme on syntymässä uusi hallitus, sekin omien synnytystuskiensa kautta.

 

Omassa elämässäni tapahtuvat muutokset eivät suuremmassa mittakaavassa ole kovin merkittäviä, mutta itselleni ja yhteisölle jossa toimin, kuitenkin tärkeitä. Koen, että suhtautumalla vastuuntuntoisesti ja nöyrillä mielin uuteen tehtävään, uuteen työhön seurakunnassa, vain voin toteuttaa kutsumustani toimia lähimmäisteni apuna ja tukena, vierellä kulkijana.

 

Monien ihmisten elämäntilanteet ja ongelmat ovat sellaisia, että niihin ei kovin helppoja, yksinkertaisia tai nopeita ratkaisuja vain löydy. Luojaltani rukoilen viisautta, että näkisin kohtaamisissa niitä oikeita asioita joihin tarttua, niitä, joista asiakas löytäisi siemenen johonkin uuteen ja parempaan. Joskus jo toivo paremmasta kuljettaa päivän ehkä parikin eteenpäin. Ihmisille, joita kohtaan, rukoilen voimaa tehdä oikeita ratkaisuja sekä myös voimaa ja rohkeutta toteuttaa elämäänsä voimaannuttavia päätöksiä.

 

Kun katsoo luontoa ei voi kuin ihmetellä kuinka uusi elämä versoaa, vaikka väkisin, hetki sitten niin kuolleelta näyttävän maan ja oksiston läpi. Päivä päivältä, melkein tunti tunnilta kaikki näyttää uudistuvan ja puhkeavan uuteen kukoistukseen. Näin se on ihmiselossakin, uusi kuitenkin syntyy usein tuskan ja pienen kuolemankin kautta, mutta ehkä sittenkin vähän vihreämpänä ja runsaampana.

 

Miettiessäni kaikkea tätä mieleeni väkisin pyrkii runo, jonka sain heti esikoisemme syntymän jälkeen vuosia sitten toukokuussa. Runo päättyy näin: ”Nyt se työnsi esiin päänsä! No, saakoon sen keväänsä. ”Jo voit silmusi avata”, lauloi lintu. ”Onpa hauska tavata!”. (Elsa Beskow, Kevätlaulu)

 

Anna Ojala
Diakoniatyöntekijä