Skip to content

Blogi

JOULUN LAPSI

Mitä mahtaa tulla sellaisesta pojasta, jonka elämän eväät näyttävät jo syntymästä asti olevan aika vähissä? Pojan äiti on itsekin vielä lapsi. Lapsen äidin sulhanen aikoo hylätä raskaana olevan kihlattunsa kuultuaan, että lapsi ei olekaan hänen. Lapsi syntyy eläinten suojassa ja hänen ensimmäinen sänkynsäkin on vain eläinten syöttökaukalo, seimi.

 

Pian lapsen syntymän jälkeen koko perhe joutuu jättämään maansa ja lähtemään pakolaisena aivan vieraaseen maahan, Egyptiin. Palattuaan Israeliin, ei perhe uskallakaan palata Juudeaan, vaan joutuu taas aivan uuteen ympäristöön, Galileaan. Juuretonta, epävarmaa, levotonta elämää.
 
Lapsesta kasvaa aikuinen, joka ei suunnittele uraa, ei kerää vaurautta eikä vakautta itselleen. Elämässään hän ei omista muuta kuin päällä olevat vaatteensa. Silti hän jakaa vähistä omista eväistään vielä itseäänkin köyhemmille. Siitä asemasta näkee hyvin, kuinka kovasydämisiä ihmiset voivat olla. Silti hän antaa henkensä meidän, ihmisten puolesta.
 
Ei ollut todellakaan vahinko, että Jumalan poika syntyi köyhään, ”epäilyttävään” perheeseen. Kaikin tavoin keskeneräiseen ja epätäydelliseen ympäristöön ja paikkaan. Hän oli vieraassa maassa lapsuutensa elänyt ”muukalainen” ja vielä aikuisenakin hänet karkotettiin omasta kotikaupungistaan. Hänet tuomittiin kuolemaan yhteiskunnalle vaarallisena rikollisena. Näin ihmiset kohtelivat aikanaan Vapahtajaansa.
 
Entä jos tuo lapsi syntyisi tänään? Näkisimmekö hänessä Jumalan pojan? Enpä usko. Moni tuomitsisi jo ennalta koko perheen ja lapsen epäonnistujiksi, luusereiksi. ”Ei taida tuostakaan lapsesta tulla yhteiskunnalle kuin ylimääräinen riesa ja kustannuserä”.
 
Lasta ja äitiä kohdeltaisiin sellaisina onnettomina vahinkoina, joita yhteiskunnassa lisääntyneen pahoinvoinnin seurauksena vain tapahtuu. ”Mihin tämä maailma on oikein menossa?” – kyselisivät ”kunnon” ihmiset.
Joulu muistuttaa meitä siitä, että Jumalan lapseksi ei tulla uraputkessa eikä rikkauksilla, vaan syntymässä. Kaste on se syntymä, jossa meidät otetaan Jumalan kansan lapseksi.
 
Ei ole ihan sama, miten me täällä elämme ja olemme keskenämme. Me olemme Jumalan kuvia ja hänen omiaan. Jumalan suuri rakkaus on meitä varten ja saamastamme rakkaudesta riittää jaettavaksi muillekin.
 
Joulun sanoma auttaa meitä elämään yhdessä ja muuttamaan pimeyden valoksi tässä maailmassa. Olisikin hyvä muistaa, etenkin näin joulun alla, osoittaa toisillemme sitä samaa armoa, rakkautta ja anteeksiantoa, jota Jumalalta saamme. Se on paras joululahja jonka voimme antaa.
 
Hyvää joulua!

 

Leena Nieminen

johtava diakoniatyöntekijä