Skip to content

Blogi

Jumala luo uutta

Kevät on jo pitkällä. Lunta ei ole juurikaan näkynyt enää moneen viikkoon. Minä odotan jo malttamattomana puiden lehtiä, niitä tuoreen värisiä pieniä hiirenkorvia. Pikkuhiljaa saamme taas katsella luonnon heräämistä ja jotenkin mieleeni tulee Raamatusta se kohta, jossa sanotaan ”Uudeksi minä teen kaiken.” (Ilm.21:5)

 

Joka vuosi, tähän samaan aikaan, ihmettelen kuinka nopeasti talvi sitten kuitenkin sai väistyä kevään tieltä. Pitkän odottelun jälkeen kevät onkin taas ihan yllättäen, eikä kesään olekaan niin kauheasti enää aikaa. Ihmettelen myös sitä, miten kaiken tämän lumen alta paljastuneen saastan läpi alkaa tunkeutua uutta ruohoa ja leskenlehtiä. Kun katselen ikkunasta ulos, on vaikea kuvitella, että nuo kuivuneen ja kuolleen näköiset pensaat alkavat kyllä kohta versomaan vihreää.

 

Se on uskomatonta miten Jumala luo uutta silmiemme edessä. Mutta vielä uskomattomampaa on se, kuinka Jumala voi luoda uutta myös meissä paatuneissa ja saastan peittämissä ihmisissä. Monen kristityn kokemus on havaita vuosi vuoden jälkeen oma kurjuutensa yhä syvemmin. Kaikki luulot siitä, että minusta voisi tulla parempi ihminen uskon vaikutuksesta, on haihtuneet. Miten siis voisimme iloita siitä, että Jumala kuitenkin luo uutta myös meissä ihmisissä?

 

Eräässä Raamattupiirissä keskustelimme aiheesta. Monen mielessä oli kysymys siitä, minkälainen kristitty oikein olen, kun en ollenkaan ole havainnut tuottavani hyvää hedelmää. Ei minussa ole yhtään sen enempää rakkautta, iloa, rauhaa, kärsivällisyyttä, ystävällisyyttä, hyvyyttä tai uskollisuutta kuin ennenkään. Enkö ollenkaan kasva kristittynä? Piirin vetäjä esitti meille vasta kysymyksen: jos havaitsisitte itsessänne näitä piirteitä tulleen lisää, mitä tapahtuisi? Ehkäpä kaikki hyvät piirteet hukkuisivat ylpeyden alle. Loppujen lopuksi päädyimme siihen, että meidän on vain luotettava Jumalan sanaan, siinäkin kohdassa, että hän on luvannut luoda meissä uutta ja hän itse vaikuttaa meissä salatulla tavalla.

 

Tuo oman kurjuuden tuntemus voi toisaalta tuoda ihmisen lähemmäksi Jumalaa. Huomaamme, että emme kerta kaikkiaan selviä ilman Jumalan armoa. On tukeuduttava Jeesuksen pelastustyöhön yhä lujemmin. Jos vain maltamme kääntää katseemme omasta itsestämme kohti Jeesusta, voimme myös saada itsellemme ainakin yhden hedelmän: ilon! Ilon siitä, että tällaisena kurjana saan tarttua Jumalan armoon, ja Jumala pelastaa minut kaikesta kurjuudestani huolimatta, Jeesuksen tähden.
 

Heidi Kuokkanen

nuorisotyönohjaaja