Skip to content

Blogi

Kasvu on ikuista

Jatkuva kasvu ja kestävä kehitys ovat taloustieteestä tuttuja termejä. Pedagogiikassa puhutaan kasvatuksesta ja luonnontieteissä kasvukaudesta. Itsekin työskentelen kateketiikan eli uskontokasvatuksen parissa. Paljon hienoja sanoja, joilla aloittaa tämä kirjoitus.

 

Nykypäivänä tuntuu että uskontokasvatus siirtyy entistä enemmän seurakunnalle. Rippikoulussa huomaa että nuorten perustietämys on joskus aikalailla hukassa. Otan esille vielä toisen kehityssuunnan, ennen kuin jatkan ajatustani. Monet näyttävät ajattelevan että uskontokasvatus kuuluu nimenomaan lapsi- ja nuorisotyölle.

 

Se, että rippikoulussa käydään aivan perusasioita, ei tietenkään ole huono asia. Mutta ajan voisi käyttää muuhunkin. Esimerkiksi hengelliseen kasvuun, oman itsensä tuntemiseen ja seurakuntayhteyden luomiseen. Mielestäni etenkin hengellinen kasvu on se, jonka parissa jokainen kirkon työntekijä joissain määrin työskentelee. Näin syksyllä on hienoa nähdä isoskoulutettavien parissa kuinka paljon he ovat muuttuneet, kasvaneet, kesän rippikoulusta. Muutos on havaittavissa nyt jo, mutta ensi keväänä sen näkee vieläkin selkeämmin.

 

Syksyn ensimmäinen isoskoulutusleiri Viherlahdessa oli todellakin positiivinen kokemus siitä kuinka hienoja isosen alkuja meillä on. Leirikeskus oli täpötäynnä ja kaikilla oli kivaa. Havaitsin että kun leirin ohjelmassa oli vapaata niin nuoret käyttivät sen oma-aloitteisesti nuorten veisujen laulamiseen eivätkä esimerkiksi älypuhelimiensa näpyttelyyn. Tämä sai miettimään miten itse olen kasvanut kuluneena vuonna. Teologian kandidaatista on tullut nuorisotyönohjaaja. Eräänlainen varmuus ja tilannetaju (sekä nuorten nimien oppiminen) on parantunut aivan älyttömästi. Jumala on jeesannut minua joka välissä.

 

Eikö koko elämämme ole kasvamista? En tarkoita fyysistä kasvua tai kokemuksen ja taitojen karttumista vaan hengellistä kasvua, tutustumista Herraan? Seurakunnan tehtävä on taata ja huolehtia jäsentensä kasvusta, olivat he minkä ikäisiä tahansa. Jopa seurakunnan työntekijät – uskokaa pois – kasvavat itsekin. Ajatus, jonka mukaan kasvatus päättyy rippikouluun tai kasvu kääntymykseen, ei pidä paikkaansa. Herra yllättää aina ja luo jotain uutta meissä ja meidän kautta jatkuvasti. Minusta se on hieno asia.

 

Ville Väänänen

vt. nuorisotyönohjaaja