Skip to content

Blogi

Kasvun ihme

Tehtävänämme oli eräänä aamuna työtovereidemme kanssa pohtia sitä, millaisia kasvattajia olemme. Sitä miten me työssämme tuemme ja mahdollistamme ihmisen kasvua ihmisenä. Ensin keskustelimme asiasta ja sitten havainnollistimme ajatuksemme rakentamalla legoilla sen, mitä halusimme tuoda esiin.

 

Siinä ”tiimissä”,  jossa minä olin mukana,  jokainen rakensi ensin vähän kukin omaansa. Minä tein kasvimaan, jossa oli rajat ja kasvimaan sisällä kaivo, mistä kasveille annettiin vettä. Rakkaudella ja substraalilla eli rajoilla ja rakkaudella.

Yhdessä kehittelimme ajatusta vielä lisää. Kasvimaa oli aidattu, mutta siihen oli jätetty portti, josta saattoi tulla ja mennä. Joku toi kasvimaalle nuoria hoitamaan kasveja. Näin mahdollistamme vastuun ottamista ja toisesta huolta pitämistä. Vapautta, vastuuta ja huolenpitoa.

 

Kasvimaata vahti koira, joka takasi kasvurauhan. Jokaisen hennon taimen annetaan kasvaa rauhassa. Kypsyä ja kehittyä omaa tahtiaan. Haluamme olla varjelemassa kasvua.

 

Hevoskärry toivat kasvimaalle multaa, lisää ravintoa kasvulle. Hevosta ohjasti vanha mies ja hevosen selässä istui iloisen väriseksi hiuksensa värjännyt punkkari. Tällä halusimme kertoa sen, kuinka tärkeää ihmisen kasvulle on olla vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa ja kuinka tärkeää on sukupolvien välinen kanssakäyminen. Molemmat ” kasvavat” periaatteella. Kasvua koko elämä!

 

Tässä taisi melkein olla meidän kirkkomme kasvatuksen strategia, vielä jos tähän lisäisi kasvun ihmettelyn.

 

Näin keväällä, kun luonto herää, saamme olla todistamassa kasvun ihmettä.

Se mikä näyttää kuolleelta herää eloon, niin kuin Vapahtajamme!

 

Eeva Lahti

nuorisoyönohjaaja