Skip to content

Blogi

Kiitos, kun saan tässä olla…

Kun syyskuu alkaa, voi sanoa syksyn tulleen. Kesä ja lomat ja helteet ovat jääneet taakse. Koulut ovat alkaneet elokuun puolivälissä, moni yliopisto ja ammattikorkeakoulu avaavat ovensa vasta syyskuun tuntumassa. Alkaa uusi kausi.

 

Kesän aikana seurakunnan ovet eivät olleet kiinni mutta normaali viikkotoiminta on kesälomalla. Tämä johtuu siitä, että kesällä kaikilla on menoa, eikä viikoittaiseen toimintaan ehkä pysty sitoutumaan. Seurakunnassa kesä on pitkälti leirien täytteinen, rippikoulut valtaavat Viherlahden leirikeskuksen ja kun bussi tuo vanhat leiriläiset kotiin, nappaa se uudet taas mukaansa. Paljon puhutaan kevät- ja syyskausista, mutta paljon toimintaa tuovat myös kesä- ja joulukaudet.

 

Kesä on useammalle seurakunnan työntekijälle hyvä ajankohta tutustua seurakuntalaisiin, antaa paremmin aikaa, mikä kiireen keskellä voi joskus olla hankalaa. Erityisesti leireillä pystyy kunnolla keskittymään leiriläisiin ja antamaan sellaista aikaa, mitä normaalit työpäivät eivät anna myöden.

Kesällä Wanhan Pappilan piha oli hyvässä käytössä. Kesäkuun ajan pyöri Pappilan kesäpäivät, milloin kohdattiin monia perheitä. Kesä-heinäkuun ajan pelattiin tiistaisin mölkkyä. Ja muutoinkin kauniit kesäpäivät toivat pihalle monia ihmisiä ja eläimiä nauttimaan vihreästä nurmikosta ja kauniista päivästä.

 

Kesän työt ja lomat antoivat todella paljon, mitä nyt haluaa uudella syyskaudella jakaa eteenpäin. Vielä melko uutena työntekijänä koin todella olevani osa Raision seurakuntaa.

 

Nyt kun syksyn toiminta lähtee käyntiin, huomaan odottavani sitä vielä palavammin kuin ennen kesää. Muutama kuukausi ja olen ollut vuoden seurakunnassa töissä. Vasta vuoden jälkeen, kun on käynyt koko kirkkovuoden ajat ja tapahtumat läpi, oppii kunnolla hahmottamaan kokonaisuutta. Ihanien työtovereiden ja seurakuntalaisten ansiosta minulla on kuitenkin sellainen olo, että jotain olen tehnyt oikein ja toivon mukaan tulevaisuus en vielä antoisampaa.

 

Suunnitelmat ovat selvillä ja syksy näyttää hyvältä. Toivottavasti moni jatkaa seurakunnan toiminnoissa ja uudet löytävät meidän toimintamme.

 

Loppuun laulu, mikä soi päässä tätä kirjoittaessa. Nuoren seurakunnan veisukirjasta, Pekka Simojoen kirjoittama ”Elämä on nyt”:

 

Kiitos kun saan tässä olla, kiitos kun saan levähtää. Kiitos kun saan voimaa, jolla opetella elämään. Halleluja, halleluja. Halleluja, halleluja!  

 

Huomisesta emme tiedä, esirippu eteen jää. Minne aikonetkin viedä, tänään tahdon ylistää. Halleluja, halleluja. Halleluja, halleluja!

 

Emme pelkää pahaa ansaa, emme pelkää kuolemaa. Oomme valittua kansaa, joka aina elää saa. Halleluja, halleluja. Halleluja, halleluja!

 

Valo pimeyttä voittaa, luomakunta odottaa. Pian uusi päivä koittaa, täynnä Herran kunniaa. Halleluja, halleluja. Halleluja, halleluja!

 

Mia Piiparinen

vs. diakoni