Skip to content

Blogi

Kiitos lahjoista, joita suot

raisio nuoret

Jokaista ottaa joskus päähän. Töissä on tylsää, ulkona sataa, kassajono etenee liian hitaasti, hallitus vie lomarahat ja naapurilla on liian hieno auto. Tyytymättömyys vallitsevaan olotilaan ja pyrkimys kohti parempaa elämää on ihmiseen sisäänrakennettu ominaisuus – ehkä juuri se auttaa meitä lajina selviämään hengissä. Välillä on kuitenkin tarpeen pysähtyä miettimään kaikkea sitä hyvää, mitä itsellä on.

Kiitollisuus on elämänasenne, joka antaa voimaa erityisesti silloin, kun elämä tuntuu raskaalta. Se estää pitämästä hyviä asioita itsestäänselvyyksinä ja auttaa näkemään jotain arvokasta jokaisessa päivässä. Kiitollinen ihminen ei keskity siihen, mitä häneltä puuttuu, vaan siihen, mitä on jo saanut.

Meillä Suomessa asiat ovat keskimäärin varsin hyvin: täällä ei kuolla nälkään, kylmyyteen, synnytyksiin, luonnonkatastrofeihin tai sotiin. Siitä huolimatta moni on tyytymätön elämäänsä, ympäröivään maailmaan ja toisiin ihmisiin. Perusnegatiivinen asenne on usein opittu jo kotoa, ja siksi siitä pois pyristeleminen on vaikeaa.

Kaikki hyvä on lähtöisin Jumalasta, mutta niin ovat koettelemuksetkin.

Ensimmäisessä kirjeessä Timoteukselle meitä muistutetaan, että kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä siitä tarvitse hylätä mitään, kun se otetaan kiittäen vastaan.

Silloin, kun elämä kolhii oikein kovaa, kiitollisuus ei ole tunteista päällimmäisenä – eikä tarvitse ollakaan. Surut on surtava ja murheet murehdittava, jotta niistä pääsee yli, mutta sitten, kun tulevaisuus näyttää taas valoisammalta, selätetyissä suruissakin voi nähdä siunauksen. Vastoinkäymisissä saattaa piillä jonkin uuden alku.

Kiitollisuutta voi opetella. Kirjoita päivän päätteeksi lista asioista, joista voit iloita. Keskity siihen, mikä elämässäsi on hyvää. Jokainen kiitollinen ajatus on kuin pieni rukous kaiken hyvän luojalle. Jos et osaa pukea rukoustasi sanoiksi, ota käteesi virsikirja ja etsi sieltä vaikkapa virsi 490: ”Oi kiitos lahjoista, joita suot, niin paljon hyvyyttä riittää.” Kiitokset menevät varmasti perille.

Karoliina Haapakoski
pastori