Skip to content

Blogi

Kimmon terveiset Hongkongista!

Asettuminen paikalliseen kulttuuriin on ollut mielenkiintoista. Aluksi asuin puolimatkan kodissa veljien kanssa. Sain sieltä ruhtinaallisesti oman huoneen, jossa kädet ylsivät seinästä seinään leveyssuunnassa ja sänkyyn mahtuakseni olisin tarvinnut katkaisuhoitoa. Ihmeellistä, miten kiemurallakin köllötellen voi saada nukuttua hyvin.

 

Nukkumiseen tosin liittyi vielä yksi yksityiskohta. Täällä paikalliset eivät käytä patjaa. Patjan tilalla on tatami. Se on n. 4 cm paksu oljesta tehty patja. Pehmyt se ei ole millään tavalla.

 

Ruoka on tavallaan tosi hyvää. Olen alkanut pitää paikallisesta perusruuasta todella paljon. Aina ei kuitenkaan tiedä ollenkaan mitä lautasella on. Olen ollut vähän ronkeli ja yrittänyt hiukan katsella mitä syön. Tästä on kuitenkin seurannut lisää kommelluksia. Yhtenä päivänä yritin välttää syömästä kanan jalkoja ja päädyin syömään sisälmykset. Kohteliaisuuden vuoksi täällä pitää syödä se mitä kupissa on, joten ei muuta kuin puikkoa vierekkäin ja äänen suuntaan.

 

Ruokailuun kuuluu myös se, että kuppiin pitää jättää jotain, kun on kylläinen. Istuin ruokailemassa erään perheen äidin vieressä ja aina, kun olin saanut kupin tyhjäksi, siihen ilmaantui lisää. Onneksi paikallinen pastori huomasi tilanteen ja pelasti minut vihdoin pulasta.

 

Olen ”töissä” viitenä päivänä viikossa. Keskiviikkoisin menen Tan Ka Waniin, joka on huumevieroituskeskus. Silloin työskentelen englannin opettajan apuna ja vedän omia ryhmiä.

 

Torstaina olen ensin Luterilaisessa koulussa ja sitten illan seurakunnassa. Perjantaina on vuorossa taas Tan Ka Wanin aktiviteettipäivä.  Saatamme pelata jalkapalloa monta tuntia, käydä vaeltamassa, kalassa tai muuta sellaista veljien kanssa. Olen siellä keskuksessa yötä ja lähden sieltä suoraan aamulla Puolimatkan kotiin.

 

Puolimatkan koti on eräänlainen tuetun asumisen paikka. Sinne tullaan vieroituksen jälkeen ja tavoitteena on jatkaa sopeutumista yhteiskuntaan valvotuissa oloissa. Lauantaina vedän Puolimatkan kodissa yhden ryhmäsession.

 

Sunnuntaina menen takaisin seurakuntaan, jossa on ensin Jumalanpalvelus ja sen jälkeen nuorten ryhmiä. Välillä on aktiviteetteja ja välillä opiskellaan raamattua. Maanantai ja tiistai ovat vapaapäiviä, jos ei ole jotain muuta erityistä.

 

Terveisiä Honkingista!

 

Kimmo Keskinen

nuorisotyönohjaaja