Skip to content

Blogi

Koston kierre

”Mun isä on vahvempi kuin sun isä.” Mutt mun äiti osaa tehdä parempaa ruokaa kuin sun äiti.” Näinhän sitä opetellaan jo hiekkalaatikolla nostamaan itseä painamalla toista. Minä olen parempi kuin sinä.

 

Aikuiset osaavat olla jo piikittelyssään monipuolisempia. Sanat muuttuvat niin helposti teoiksi, joiden seurauksena voi olla kierre, jota ei saa katki: koston kierre. Jos minua heitettiin kivellä, voin minä heittää isommalla takaisin. Ja kun kivet alkavat lennellä, voivat ne vaihtua suurempiin ja enemmän tuhoaviin väkivaltavälineisiin. Tämä on varmaan kaikille tuttua vähintäänkin joukkoviestimien välittämistä päivittäisannoksista.

 

Kummallista, että jonkun ihmisen paha ja väärä teko antaa oikeuden tehdä sellaista, mitä ei normaalitilassa hyväksy. Jollain meistä on periaatteena se, että “minun ylitseni ei kävellä”. Tai sitten herkkä itsetunto altistaa suuttumaan ja loukkaantumaan jo pienestä. Syy kostamiseen löytyy helposti.

 

Miten voisi oppia olemaan ihminen, joka ei kosta kokemaansa pahaa, vaan

antaa olla: let it be. Tai vielä paremmin antaa anteeksi sille heikolle ihmiselle, jonka keinot ovat jo niin lopussa, että hän tukeutuu joko henkiseen tai fyysiseen väkivaltaan. Ei Jeesus turhaan sanonut Pietarille: joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu.

 

Joka aloittaa “oikeudenmukaisen” kostamisen kierteen ei koskaan saa rauhaa ja tasapainoa. Pahaan vastaaminen pahalla vain lisää pahaa. Se ei ole ratkaisu. Se on kuin heittäisi öljyä nuotioon.

 

Jeesuksen opetus on edelleen täyttä tavaraa: antakaa anteeksi niinkuin teidän taivaallinen Isänne antaa teille anteeksi. Motivaatio anteeksiantamiseen ja unohtamiseen tulee tästä.

 

Minä saan anteeksi kaiken pahan, mitä teen ja ajettelen. Voisinko myös minä antaa anteeksi niille hankalillekin lähimmäisille ja niin katkaista koston kierteen?

 

Tämä ei ole pehmoilua, vaan periaatteellista maailmanparantamista. Rakasta, älä kosta.

 

 

Markku Ahlstrand

pappi