Skip to content

Blogi

Kotikirkko

Teen Raision seurakunnassa kouluyhteistyötä alakoulujen kanssa. Monena vuonna olen tarjonnut yhtenä yhteistyön muotona kotikirkkoon tutustumista, mutta milloinkaan ennen ei kirkkoon tutustuminen ole kiinnostanut niin paljon kuin tänä syksynä. Ehdinkin jo vähän ihmetellä, mistä tällainen suosio johtuu? Onko kesällä alkanut Pokemon-jahti innostanut käymään myös kirkossa sisällä?

Vastaus ei löytynyt Pokemoneista, vaan uudesta opetussuunnitelmasta. Ilokseni löysin opetussuunnitelmasta monta kohtaa, jossa mainitaan seurakunta ja sen toimintaan tutustuminen. Erikseen Raision kirkkoon tutustuminen mainitaan vielä ns. Raision peruskoulujen kulttuuripolussa kohdassa ”museot”.

Kirkko on ollut aina keskellä kylää näkyvällä paikalla, ja kirkon näkyvyyttä on myös suojeltu. Raisiolaisetkin ovat rakentaneet kirkkonsa kylän keskelle kokoamaan kyläläiset yhteen kohtaamaan pyhän arjen keskellä. Aikojen saatossa kirkoista on tullut myös nähtävyyksiä, joihin käydään tutustumassa.

Minulle kirkko on pyhä paikka, jossa voin kohdata Jumalan, tulen hoidetuksi ja tulen osalliseksi yhteisestä uskosta. Minulle kirkko ei ole vain museo, johon käyn tutustumassa. Kirkko on Jumalan huone tai koti. Siskoni pojalle kirkko on mummun kirkko, koska mummu käy kirkossa ja kirkko näkyy Mummulan ikkunasta. Mutta Jumala ei ole vain kirkossa tai jää kirkkoon, kun sieltä lähden. Jumala on mukanani missä kuljenkin.  Isäni toivottaa kotimatkalle lähtiessä: ”Siunausta”. Näin pappikin toivottaa meille kirkosta lähtiessä: ”Herra siunatkoon sinua”. Jumalan siunaus kulkekoon kanssamme, missä ikinä kuljemmekin. Saakoon Pyhä koskettaa meitä niin kotikirkossa kuin maailmalla matkatessa.

Kynttilät sytytetään
Uruissa sävelet soivat.
Alttarin kukat jo nään.
Kotikirkkoon taas askeleet toivat.
Kotikirkko, oma paikka,
siellä yhdessä rukoilla saa.
Kotikirkossa iloinen laulu
kertoo hyvää sanomaa.

(Kotikirkko/Jukka Salminen)


Eeva Lahti

nuorisotyönohjaaja
Raision seurakunta