Skip to content

Blogi

Liikunnan iloa metsästämässä

Muutama päivä sitten Turun Sanomien yleisönosaston kirjoituksessa koulukiusatun vanhempi ihmetteli, miten koululiikunnassa joukkueet valitaan edelleen oppilaiden toimesta. Samat oppilaat jäävät kerta kerran jälkeen viimeisiksi, kun luokkakaverit saavat valita mieleisiä joukkuetovereita.

 

Luulin tämän oman kouluaikani käytänteen jääneen jo historiaan, mutta valitettavasti näin ei taida ollakaan. Toki on kouluja, joissa näin ei ole koskaan toimittu eikä tulla toimimaankaan. Mutta silti on varmasti satoja lapsia, joille jo lapsena iskostuu takaraivoon ajatus siitä, että on täysin lahjaton liikkumaan.

 

Hännänhuipuksi jääminen joukkuevalinnassa tai koulun urheilukilpailuissa ei ole omiaan innostamaan liikkumaan myöhemminkään. Suorituskeskeisyys jatkuu koululiikunnasta helposti myös aikuisten urheiluharrastuksiin.

 

Henkilökohtaiset valmentajat laativat kunto-ohjelmia, joita noudattamalla pitäisi saavuttaa tuloksia nopeasti ja näkyvästi. Joillakin ohjatuilla tunneilla voi olla kirjoittamattomia sääntöjä siitä, kuka saa mennä eturiviin ja miten tulisi pukeutua. Hymy on monesti kaukana, kun tällaisella tunnilla sekoaa askeleissaan tai lähtee ihan eri suuntaan koreografioissa. Toki jotkut nauttivat kurinalaisesta liikunnasta ja tällöin suorituskeskeisyys on tietysti ihan paikallaan.

 

Silti itse peräänkuuluttaisin vähemmän suorittamiseen ja enemmän liikkumisen iloon keskittyvää liikuntakulttuuria. Itse sain ihanan maistiaisen ja muistutuksen tästä jokunen vuosi sitten, kun osallistuin kansalaisopiston järjestämälle kuubalaisten tanssien kurssille. Vetäjänä oli nuori kuubalainen nainen, jonka hymy, hyväntuulisuus ja rennonletkeä tyyli levisi nopeasti koko saliin sulattaen meitä monella tavalla suorittamisen ja liikkumattomuuden jäykistämiä naisia. Näillä tunneilla alkoi löytyä pitkään kadoksissa ollut liikkumisen ilo, vaikka aina jalat ja kädet eivät menneetkään oikeaan suuntaan ja tahtiin.

 

Latinalaisten tanssien innostamana törmäsin sittemmin myös gospel-lattaritunteihin, ja taas jotain iloa ja intoa läikähti sydänalassa. Gospel-lattareiden tavoitteena on olla naiseutta ja tervettä itsetuntoa vahvistava liikuntamuoto, jossa virkistävään liikuntaan yhdistyy Jumalan hyväksyvä rakkaus ja armollisuus.

 

Gospel-lattaritunnin aikana soi mukaansatempaava latinogospelmusiikki ja tunti alkaa ja päättyy lyhyeen rukoukseen. Tunnin tavoitteena on ottaa lomaa suorittamisesta sekä itsensä kritisoimisesta ja vertaamisesta muihin. Tunnin aikana kerrataan tanssitunnin ”säännöt”:
oma tyyli, paras tyyli,
oma kroppa, paras kroppa,
oma tahti, paras tahti.

 

Innostuitko? Niin minäkin! Siksi Raision seurakunnassa on käynnistynyt syyskuun alusta säännöllisenä viikkotoimintana gospel-lattaritunnit maanantaisin Vaisaaren seurakuntatalolla. Gospel-lattareita vetää kanssani kolme muuta innostunutta ohjaajaa ja toivomme yhteisen viikkotunnin muodostuvan monelle naiselle viikottaiseksi keidashetkeksi arjen puurtamisen keskellä. Mukaan mahtuu vielä muutama nainen. Vapaita paikkoja ja lisätietoja voi kysellä allekirjoittaneelta.

 

Hannele Siltala
hannele.siltala@evl.fi