Skip to content

Blogi

Maaninen maanantai

"Manic Monday" eli "Maaninen maanantai" lauleskeli Bangles-niminen yhtye 80-luvulla. Laulu kertoi maanantaista – siitä, kuinka mukavan ja rennon viikonlopun ja ihanan sunnuntain jälkeen alkaa taas maaninen maanantai, työviikko ja sen kiireet.  Voi, kumpa olisi jälleen sunnuntai!

 

Minun maanantaini ei kuitenkaan ole maaninen, vaan päinvastoin. Maanantai ja tiistai kun ovat papeilla ja kanttoreilla niitä yleisimpiä vapaapäiviä. Meillä on erilainen rytmi kuin niillä ihmisillä, joiden työviikko alkaa maanantaina ja loppuu perjantaina. Keskiviikkona alkavat yleensä työt, silloin ollaan valmiina uuteen työviikkoon. Sunnuntain ’pyhäpäivä’ onkin meille tietysti kiireisimpiä päiviä. Maanantai taas on sitten se minun pyhäpäiväni, lepopäiväni.

 

Meitä ’erilaista rytmiä’ eläviä ihmisiä on yllättävän paljon. Kun toiset juhlivat joulua tai pääsiäistä, poliisit, palokunta, lääkärit ja hoitohenkilökunta tekevät töitä. Kun taas moni meistä kääntää kylkeä omassa sängyssään, joku meistä onkin yötöissä. Voi olla, että rytmi elämässä on niin erilainen, että hyvin harvoin näkee oman puolisonsa tai lapsensa hereillä tai viettää aikaa heidän kanssaan, tekee jotakin yhdessä. Voi olla, että työsi on jatkuvaa töitä, olet omaishoitaja tai pienen lapsen vanhempi. Ehkäpä olet yksityisyrittäjä, joka ainakin minun mielestäni usein tekee työtä aina.

 

Pienenä tyttönä minä en edes ymmärtänyt, kuinka paljon Suomessa tehdään töitä. Joka päivä, joka hetki, Suomessa joku tekee töitä. Suomi ei ikinä nuku.

 

Kuitenkin jokaisella ihmisellä – riippumatta töiden laadusta - on oikeus lepopäivään, on oikeus pyhäpäivään. Kuitenkin jokaista ihmistä koskee luomiskertomuksen kohta, jossa Jumala sanoo: minäkin lepäsin tehtyäni maailman – levätkää tekin, pyhittäkää lepopäivä.

 

Miten me ’eri ajassa eläjät’ pidämme huolta itsestämme? Miten me lepäämme? Miten pitävät huolta itsestään ne, jotka ovat aina töissä?

 

Miten hän, joka työskentelee ’virka-ajan ulkopuolella’, tuo pyhäpäiväänsä palasen Jumalaa, hänen  hoitoaan? Nimittäin pyhäpäivän tarkoitus on antaa meidän levätä kahdella tavalla: levätä työstämme – ja levätä Jumalan kämmenellä, levätä hänen armossaan ja rakkaudessaan.

 

Omassa lapsuudessani sunnuntaisin kotona kuunneltiin radiojumalanpalvelus, eikä sinä aikana saanut esimerkiksi pitää edes pesukonetta päällä – sotkut saivat odottaa. Lapsuuden muistoista kumpuaa tämä: jos menen myöhään lauantai-iltana töistä kotiin ja kello 18 kirkonkellot alkavat soida, muistan heti: nyt alkaa pyhäpäivä, nyt ei enää saa tehdä töitä. Se oli meidän tapamme kotona: silloin alkoi pyhä, silloin alkoi rauha ja lepo.

 

Tunne tästä muistosta on hyvä: tunnen, kuinka lepo leviää koko olemukseen. Ruumis lepää työstä, sielu Jumalan rakkaudesta. Minun ei tarvitse tehdä mitään. Voin vain levätä ja olla.

 

Muistoon sekoittuu koko pienen tytön muistojen maailma. Viileässä syksyn hetkessä leviävät lauantaisen puusaunan lämmityksen tuoksut, näen silmissäni iltaa kohti hiljenevän maalaismaiseman, pilvien taakse pujahtaneen laskevan auringon punan. Koko luonto valmistautuu lepoon, pyhäpäivään.

 

Muisto antaa voimaa, mutta herättää myös kaihoa. Osaanko enää ’pyhittää lepopäivän’?  

 

Onneksi pyhäpäivä voi olla myös muu kuin sunnuntai. Se voi olla arkinen päivä – niin kuin minulla maanantai. Se voi olla hetki, kun lapset maanantaina lähtevät kiiremmän vilkkaa kouluun – ja minä saan juoda aamukahvini rauhassa, aamuun pikku hiljaa heräten. Se hetki on sitä Jumalan antamaa lepoa. Arjen keskellä.

 

Se pyhän kosketuskin voi  tulla esiin arkena. Hetkenä, kun rukoilet iltarukousta. Kun kuuntelet autossa ajaessasi radiosta hengellistä musiikkia – tai lähdetkin illalla viikolla mukaan seurakunnan toimintaan. Silloin elämääsi tulee pyhä hetki: saat levätä Jumalan rakkaudessa ja anteeksiannossa. Seurakunta toimii ja Jumala toimii kyllä ihan viikollakin!  

 

Haluankin kysyä sinulta: Mikä  on sinun pyhäpäiväsi? Milloin annat itsesi levätä ja Jumalan rakkauden koskettaa?

 

Pyhän Jumalan kosketusta ja lepoa elämääsi toivoen,

pastori Hanna Vuorio.