Skip to content

Blogi

Mikä on elämän tarkoitus?

Eeva Kilpi kysyy eräässä romaanissaan mikä on elämän tarkoitus ja vastaa: päästä kotiin. Hänelle se merkitsi: päästä takaisin Karjalaan.

 Pyhäinpäivänä voisi sanoa, että elämän tarkoitus on päästä kerran taivaaseen, taivaan kotiin. Pyhäinpäivää kutsuttiin aikaisemmin pyhäin miesten päiväksi, mutta jo vuonna 1955, ennen tasa-arvovaltuutetun viran perustamista, päivän nimi muutettiin pyhäinpäiväksi. Sitä vietetään niiden muistoksi, jotka ovat uskomme mukaan päässeet taivaan kotiin. Jeesus sanoi aikanaan: ” Minun Isäni kodissa on monta huonetta – enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan.” (Joh. 14:2)

 Ensi sijassa pyhäinpäivänä meillä on mielessä omat läheiset rakkaat ihmiset – isovanhemmat, vanhemmat, puoliso, lapsi, ystävä.

Vanhan Testamentin profeetta Jesaja puhuu taivaasta: ”Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan. Menneitä ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen. Ei, vaan te saatte iloita ja riemuita aina ja ikuisesti siitä, mitä minä luon. Katso, ilon kaupungiksi minä luon Jerusalemin, teen riemuitsevaksi sen kansan. Ja minä riemuitsen Jerusalemista, iloitsen kansastani. Ei siellä enää kuulu itkun ääntä, ei valitusta.” (Jes. 65:17-19)

 Uudessa Testamentissa apostoli Paavali taas sanoo: ”Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä”. (2 Kor. 5:1)

 Voimme siis sanoa, että elämän tarkoitus on päästä kotiin. Mitä vanhemmiksi tulemme sitä enemmän ja useammin myös tulee mieleemme taivaan koti.

 

Rukoillaan vielä Kotien rukouskirjan mukaan;

 

Nyt, kun maa kääriytyy pimeään,

ajattelen, Jumala, sinun taivastasi.

Siellä elämä hehkuu kirkkaana

lakastumatta koskaan.

Auta minua avoimin mielin kuulemaan,

mitä sanasi puhuu Isän kodista.

Suo, että pääsisimme kerran sinne,

sinun valoosi,

missä kukaan ei enää itke surun ja

kuoleman kipua.

Anna meidän kaikkien yhdessä iloita

ikuisessa kodissa

ja laulaa ylistystä sinulle.

 

diakonissa Erja Andersson