Skip to content

Blogi

Miksi paastoaisin?

Viime sunnuntai oli ensimmäinen paastonajan sunnuntai. Paastonaikaa on nyt siis kulunut viisi päivää, sillä paastopäiviksi ei lasketa sunnuntaita. Vielä kolmekymmentäviisi paastopäivää, ennen kuin on suuren juhlan aika. Paastoaminen kyllä virittää odotuksen tunnelmaan. Tuntuu, että pääsiäinen,kristikunnan suurin juhla, tulee ja menee liian nopeasti ohi, jos ei paastoa. Jouluun virittäytyminen tuntuu olevan selvästi paljon helpompaa. 

Mutta miksi meidän oikein pitäisi paastota, vai pitäisikö?

 

Jumala asetti kansalleen, Juutalaisille, paaston kerran vuodessa, suurena sovituspäivänä, jolloin kansan synnit sovitettiin eläinuhrilla.  Myöhemmin tähän lisättiin vuodessa neljä paastopäivää, joiden lisäksi paastottiin muissakin tilanteissa, esimerkiksi katumuksen yhteydessä. Jeesuksen aikoihin tultaessa paastoamisesta oli tullut paljon yleisempää. Farisealaiset muun muassa paastosivat kahtena päivänä viikossa. Paastosta oli tullut uskonnollisuuden mittapuu ja ihmisten yritys kelvata Jumalalle.

 

Jeesus sai kokea aikanaan, miten ulkonainen tapauskonto oli tullut sydämen uskon tilalle. Häntä ja hänen opetuslapsiaan kritisoitiin paaston laiminlyönnistä.

Jeesus ei kylläkään esittänyt uutta oppia, etteikö tulisi paastota ollenkaan, vaan, että sen tulisi tapahtua muilta salassa (Matt. 6:16-18). 

 

Minkälaista sitten on oikea paastoaminen, sen lisäksi, että sen tulisi tapahtua ylpeilemättä omalla hurskaudella? Mitä hyötyä on olla syömättä tai juomatta? Paastoamisen tarkoituksena on keskittyä rukoukseen ja Raamatun tutkimiseen luopumalla asioista, jotka voisivat häiritä keskittymistäni. Paastoaminen on siis suhteen hoitamista Jumalaan, jossa oikeastaan Jumala saa hoitaa minua. Voin myös paastotessani toimia Jumalan rakkauden välittäjänä luopumalla omastani hädänalaisten hyväksi.

 

Emme tule paastoamisesta yhtään pyhemmiksi, emmekä sillä voi ansaita armoa, jonka Jeesus on ristinkuolemallaan jo meille hankkinut. Mutta paastotessamme ja keskittyessämme enemmän Jumalaan, opimme tuntemaan Luojaamme paremmin ja Hän saa myös muuttaa meitä ja parantaa haavojamme. Saamme löytää yhä syvemmän ilon siitä, mitä Jeesus Kristus on meidän puolestamme tehnyt.