Skip to content

Blogi

Mitä ihmettä!

Elämä on monesti yllättänyt minut; silloin kun sitä vähiten olen odottanut, tai silloin kun olen halunnut kiihkeästi jonkin asian tapahtuvan, eikä niin ole käynytkään. Yhtä kaikki, molemmissa tilanteissa paljastuu jotain omasta sisimmästäni ja siitä, miten suhtaudun lähimmäisiini. Huomaanko hänet, joka tarvitsee apua, muttei kykenee sitä pyytämään. Voinko olla armahtava itselleni ja toisille. Uskallanko antaa tilaa muutokselle tai yllätykselle tai jopa ihmeelle. 

 

Paimenet yllätettiin. He eivät osanneet odottaa enkeliarmeijaa laitumelle, yöllä kesken arkisen työn: paimenet olivat vartioimassa laumaansa. Yllätyksestä seurasi pelko, joka pian kuitenkin väistyi ilon ja kiitoksen tieltä. Saatuaan kuulla ja nähdä enkelin ilmoituksen olleen totta, he uskoivat ihmeeseen, Jeesus-lapseen.

 

Mikä meitä joulussa koskettaa, miksi se ei jätä ketään kylmäksi – hyvässä ja pahassa? Joulun suurin ihme on rakkauden syntyminen ja siihen kätketty salaisuus. Sanomaa rauhasta ja armahduksesta ei voi noin vain sivuuttaa. Ei kukaan, olipa hän sitten kristitty tai muslimi, hindu tai ateisti.

 

Olen viettänyt monta joulua islamilaisessa kulttuurissa. Noina vuosina yllätyin usein, miten hyväksyvästi ja rakkaudellisesti minuun, eri uskontoon kuuluvaan, suhtauduttiin.

 

Nuo kaksi maailmaa olivat kuin yö ja päivä, mutta niiden välillä vallitsi keskinäinen kunnioitus, koska kyse oli ihmisistä ja heidän tavastaan elää. Minun jouluni oli myös heidän juhlansa ja he halusivat minun osallistuvan omiin, islamilaisiin juhliinsa.

 

Afrikkalainen ympäristö tarjosi joulunäytelmälle yhtä aidot puitteet kuin mitä ensimmäisenä jouluna saattoi olla: aaseja ja lampaita aitauksessa, paimenia vartioimassa, sysimustalla taivaalla ehkä muutama tähti. Ja sitten yhtäkkiä valkopukuisia tummia hahmoja ilmestyi pimeään yöhön öljylamppuineen – ja yleisö tuijotti lumoutuneena ja yllättyneenä tuota aitoa näytelmää.

 

Täältä katsottuna afrikkalainen joulu näytti ulkoisesti äärimmäisen niukalta ja köyhältä: ei ihania lahjoja, ei herkullisia ruokia, ei mitään. Mutta yllätys, yllätys! En kokenut jääväni jostain paitsi, en tuntenut itseäni yksinäiseksi ja onnettomaksi.

 

Joulun ihme on jotain muuta, kuin ulkoiset puitteet ja yltäkylläisyys. Joulun ihme on jokaisessa meissä, jos annamme sen tulla esiin, jos annamme sille tilaa itsessämme ja toisissa.

 

Voin yllättää lähimmäiseni tai itseni muulloinkin kuin vain jouluna – ihan jokaisena päivänä meillä on lupa uskoa ja luottaa siihen, mikä poisti pelon paimenilta ja sai heidät liikkeelle: usko ihmeeseen.

 

Jouluevankeliumi Luukkaan mukaan: Luukas 2:1-20

 

Mariitta Pentti
diakoniatyöntekijä