Skip to content

Blogi

Parasta ennen taivasta

Viime viikkooni mahtui monia erilaisia kohtaamisia eri-ikäisten ja eri elämäntilanteissa olevien ihmisten kanssa. Löysin myös paljon yhteistä noissa kohtaamisissa. Hiljennyimme yhdessä rukoukseen, veisasimme voimallisesti virsiä, kokoonnuimme Jumalan kasvojen eteen viettämään yhteistä jumalanpalvelusta ja polvistuimme alttarille vastaanottamaan ehtoollista. Lisäksi opettelimme ja suunnittelimme messuja ja pohdimme erityisesti ehtoollisen merkityksestä. Ilo ja kiitollisuus näistä kaikista kohtaamisista ovat päällimmäisenä omassa mielessäni.

 

Jostakin alitajunnasta nousi mieleeni keskustelu, jonka kävin hautausmaan parkkipaikalla erään messun jälkeen. Kohtaamani henkilö kysyi, mikä tilaisuus kirkossa oli ollut, kun kaikki vastaantulijat olivat kovin surullisen näköisiä. Kerroin keskustelukumppanilleni, että kirkossa oli juuri päättynyt messu. Hän jatkoi kysymällä, että eikö jumalanpalvelus ole iloinen asia.

 

En muista tarkkaan, mitä vastasin, mutta olen pohtinut edelleen sitä, että jumalanpalveluksen yhteydessä ilo ja kiitollisuus pukeutuvat usein juhlallisiin ilmeisiin. Pyhän kohtaaminen puhuttelee ja saa mietteliääksi, jopa vakavaksi, vaikka sydämessä pulppuaisi ilo. Mikä minua estää näyttämästä sitä iloa muille, tartuttamasta toisille? Miten vaikuttaisi se, miten puhumme messusta siihen, miten sitä toteutamme ja elämme?

 

Tampereen seurakunnat ovat miettineet jumalanpalvelusten mainostamista uudella tavalla. Lyhyitä lauseita sopivilla kuvilla höystettynä on julkaistu sosiaalisessa mediassa: Pelastuslaitos – messussa sunnuntaina, Lohdutuspalkinto messussa, Aamu-uutisia joka pyhä kirkossa, Tämä tilaisuus toistuu kirkossa joka pyhä tai Parasta ennen taivasta – messu pyhänä? 

 

Kutsuvatko tällaiset mainokset nykyihmistä paremmin kirkkoon? Minua monet oivaltavista mainoslauseista ovat ilahduttaneet. Mitään tutkittua tietoa en ole nähnyt, joissa kerrottaisiin jumalanpalveluksissa kävijöiden määrien kehittymisestä tai seurakuntalaisten tyytyväisyydestä. Ehkä siitäkin saadaan jossakin vaiheessa lukea.

 

Todennäköisesti seuraavat mainoslauseet vaikuttaisivat sekä messun sisältöön että seurakuntalaisten odotuksiin: Hymyä ja seuraa kirkossa pyhänä, Niin hyvää, ettei sanotuksi saa – hiljaisuuden messu kirkossa. Tällaisia messumietteitä minulla on ollut tämän syksyn alussa. Mikä olisi sinun mainoslauseesi? Millainen kutsu saa sinut liikkeelle?

 

Kaikkea hyvää messussa joka pyhä! Messusta eväitä koko viikoksi! Tule mukaan!

 

Katarina Engström

kanttori