Skip to content

Blogi

Puhuttelevin joulusaarna

”Hyvä Tuomas joulun tuopi”, kuuluu vanha sanonta ja ”kolme yötä jouluun on”, lasketaan joululaulussakin. Tänään on se päivä, jolloin joulu on ovella. Kuluneen adventin aikana olen kuullut useita hartauspuheita ja jouluun viittaavia saarnojakin. Toistaiseksi puhuttelevimman ”joulusaarnan” kuulin jo ensimmäisen adventtisunnuntain aikoihin.

 
Kuloisten päiväkodin lapset olivat joulukirkkoaan varten miettineet, mikä joulussa on ihaninta. Vastausten kirjo yllätti kuulijan. Lasten mielestä ihaninta joulussa ovat tietenkin lahjat, mutta myös joulun erilaiset tuoksut, maut, koristeet ja Jeesus-lapsen syntymä. Kaikkein eniten merkitystä tuntui kuitenkin olevan ihmisten välisellä yhteydellä, kodissa vietettävällä yhteisellä ajalla, sisarusten, vanhempien ja isovanhempien yhteisillä leikeillä – yhdessäololla.
 
Lasten maailmassa asioilla on toisenlainen tärkeysjärjestys kuin mitä me aikuiset luulemme. Aineettomat asiat ovat sittenkin tärkeämpiä kuin aineelliset. Pienet tapahtumat tuntuvat suurilta ja merkityksellisiltä. Lasten näkökulma elämään on muutenkin toisenlainen. Se on täynnä ihmettelyä. Heille elämä tarjoaa niin jouluna kuin muutenkin ihmeellisiä, ihania asioita – yllätyksiä.
 
Jotakin tästä ihmettelystä ja ihastelusta haluaisin sisällyttää sekä omaan jouluuni, että tulevaan vuoteen. Monille meistä aikuisista vuodenvaihde merkitsee tilinpäätösten tekoa niin omassa elämässä, kuin työssäkin.
 
Taloudelliset ja sosiaalisetkin epäkohdat, ihmissuhdesotkut, erilaiset epäonnistumiset nousevat helposti etsimättä mieleen. Usein hyvät asiat tuntuvat itsestäänselvyyksiltä tai ne jäävät kokonaan huomaamatta. Mitä jos käyttäisin muutaman hetken vuoden viimeisistä päivistä miettimällä epäkohtien sijasta elämän ihania asioita: ihmisiä, hetkiä, tuoksuja, makuja, kokemuksia, muistoja?
Millainen ihanimpien asioiden luettelo sinun mielessäsi syntyy?
 
Ihmeellisen ihanaa joulunaikaa
toivottaa
Kata-kanttori