Skip to content

Blogi

Rakkautta etsimässä

Joku sanoo, että ”Emme kaiva edes nenää ilman syytä”. Tuskin ymmärrämme sen olevan onnea tuottava teko. Etsimme tiedostamatta ja tiedostaen koko ajan elämään hyvää oloa. Meitä kaikkia yhdistää tuo masentavan kliseinen kysymys: ”Miten elän elämäni onnellisesti?” Elämämme on preesens – Nyt! Mietimme luonnostamme ja pääsääntöisesti tätä päivää ja ehkä hieman huomista.

Nuorisotyöntekijänä kannan huolta noista elämän aluista, jotka kulkevat kohti aikuisuutta, ottamaan vastuuta omasta elämästään. He kulkevat kohti tuntematonta seikkailua. Samoin olemme mekin tehneet ja yhä teemme.

Onnen etsiminen on vaikea laji. Useat eivät tiedä, mistä sitä pitäisi alkaa etsiä. Jotkut eivät ymmärrä, että ansaitsisivat onnea. Meillä, jotka uskomme ymmärtäneemme sen, on vastuu alkaa jakaa välittämistä ja rakkautta. Hyvän tekeminen ei kuulu pelkästään kristityille – vaan kaikille. Meidän tulee kohdata lähimmäiset ja kauimmaisetkin, puhua ja auttaa. Ennen kaikkea rakastaa ja välittää. Paavali oli päällikkö. Hän vain yksinkertaisesti sanoi, että alkakaa osoittaa rakkautta toisillenne. Päätös ja piste. Selittelyt pois.

Eräs vanha mies, juro ja epäromattinen ukki, kertoi minulle tuskansa keskellä, kun hänen vaimonsa yllättäen kuoli: ”Voi perskule, kun olisin edes kerran pyöräyttänyt hänen hiuksiaan ja sanonut rakastavani! Mutta kun luonto ei antanut periksi”. Nyt voisi olla se aika opetella tuo. Tämä lukijakunta ei ole täällä enää sadan vuoden päästä. Perintömme elämisen mallista on varmasti.

Toivon, että nuorisotyömme antaisi nuorille, ennen kaikkea, eväät selvitä elämästä. Ymmärrystä. Ohjenuorat. Ohjekirjan. Muutama vuosi sitten eräs 90-luvun alussa ollut seurakuntanuori ajoi kaukaa toisesta kaupungista luokseni sanoakseen vain, että ”työ mitä silloin teit, ei ole mennyt hukkaan”. Kaverille on käynyt joskus jo kauan sitten niin, että hän on kokenut samat sanat, jotka juuri kuulin seurakunnan nuoren suusta: ”Omituisinta on se, että ei olekaan enää koskaan yksin”. Oli Jumala mukanaan selvinnyt hurjista myrskyistä.

Lähetyskäskystä on tullut monen mielessä lähetyskasku. Sitä se ei ole. Asia on ehdottomasti validi. Sen sisältö tuo ihmisille turvaa ja toivoa. Itselläni on tullut tapa käyttää yhden pysähdyksen taktiikkaa.

Kysyessäni Joel Hallikaiselta, minkä hän haluaisi konserttinsa nimeksi Kerttulan kevät -tapahtumaan, Jokke vastasi: ”Miten olisi Rakkautta Etsimässä?” Niin ja kyllä. Sitä olemme kaikki taas tuonakin iltana tekemässä.

Mika ”Tuntza” Tunturi
nuorisotyönohjaaja