Skip to content

Blogi

Ryhmähenki ja Pyhä Henki

Kesällä suomalaiset hidastavat elämisen tahtia: koulut sulkevat ovensa, monilla työpaikoilla hoidetaan vain välttämättömimmät asiat, ja harrastusryhmät ovat pysähdyksissä seuraavaan syksyyn saakka. Seurakunnissakin monet toiminnot seisahtavat kesän ajaksi, mutta ainakin yhdellä saralla riittää kuhinaa – nimittäin rippikoulussa.

Raisiossa rippikoulun käy tänä vuonna runsaat kaksisataa nuorta. Leirejä on kesän aikana kahdeksan, ja lisäksi yksi ryhmä suorittaa rippikoulun päiväopetuksena kaupungissa. Olipa suoritustapa mikä tahansa, rippikoulusta tulee useimmille ikimuistoinen. Jo pelkästään se, että päivät – leirillä vuorokaudet ympäriinsä – vietetään tiiviinä ryhmänä uusien tuttavuuksien kanssa, on jännittävä ja avartava kokemus.

Rippikoulun tavoitteena on vahvistaa nuoren Jumala-suhdetta ja seurakuntayhteyttä. Siellä pääsee pohtimaan kysymyksiä, joille ei välttämättä ole tilaa ja paikkaa muualla: Mikä on elämän tarkoitus? Millainen on hyvä elämä? Millä perusteella teemme valintojamme? Kuka on lähimmäisemme? Miksi maailmassa on kärsimystä? Uskonko Jumalaan vai enkö usko?

Elämänkysymysten pohdinta on osa sitä kasteopetusta, jota rippikoulussa tarjotaan.  Kasteopetus jatkuu läpi kristityn koko elämän, muodossa tai toisessa. Kasteessa ihminen saa jotain, minkä vain Jumala voi hänelle lahjoittaa: uskon, armon ja siunauksen.

Meillä luterilaisessa kirkossa tämä lahja annetaan jo lapselle, sillä kasteen arvo ei riipu meidän asenteestamme, vaan kaste ja usko ovat Jumalan teko meissä. Pieni lapsi ei kuitenkaan ymmärrä kristinoppia, ja siksi nuori saa rippikoulussa tilaisuuden tutustua lähemmin siihen uskoon ja siihen kirkkoon, johon hänet on kasteessa liitetty.

Osa kristinuskoon perehtymistä rippileirillä on leirijumalanpalvelusten viettäminen. Kun jokainen leiriläinen pääsee hoitamaan jumalanpalveluksessa oman osansa, kirkkomme jumalanpalveluksen järjestys tulee tutuksi ja läheisemmäksi. Ehkä se madaltaa kynnystä astua kirkkoon vielä konfirmaation jälkeenkin. Päivittäiset aamu- ja iltahartaudet puolestaan tarjoavat nuorille tilaisuuden rauhoittua, hiljentyä ja pohtia omaa Jumala-suhdetta.

Koko rippikoulu ei ole oppitunneilla istumista, vaan välillä myös pelataan, leikitään ja lauletaan. Leiripäivien helmiä ovat usein isosten pitämät iltaohjelmat – Raision seurakunnan nuorista löytyy aivan loistavia sketsinäyttelijöitä!

Oltiinpa rippikoulussa oppitunnilla, lentopallokentällä tai iltapalalla, kaiken tekemisen ja olemisen tavoitteena on kristillinen kasvatus ja kasvu. Yksi kristinuskon keskeisimpiä opetuksia, jota rippikoulussa korostetaan, on se, että jokainen ihminen on Jumalan kuvana yhtä arvokas. Suuressa, mutta tiiviissä ryhmässä tätä on syytä korostaa aivan erityisesti, jotta yksikään ei jää porukan ulkopuolelle.

Rippikoululaiset, isoset ja ohjaajat ovat kaikki omanlaisiaan yksilöitä, joilla on omat taustansa, luonteensa ja kiinnostuksenkohteensa. Yksi asia kuitenkin yhdistää heitä: he ovat kaikki osa sitä pyhäin yhteyttä, josta apostolisessa uskontunnustuksessakin puhutaan. He ovat samaa Jumalan suurta perheväkeä, jonka Pyhä Henki on kutsunut koolle. Usein – kun rippikoulun tunnelma on katossa ja ryhmähenki parhaimmillaan – pyhän läsnäolo on helppo aistia.

Karoliina Haapakoski
nuorisopastori