Skip to content

Blogi

Säpinää syksyllä

Nuorisotyön syksy on usein kiireistä aikaa. Kesän jälkeen toiminta pyörähtää käyntiin ja monet kesän rippikoululaisista tulevat mukaan isostoimintaan, sekä muuhun nuorisotyön toimintaan. Nuorisotyön Nurkassa riittää kävijöitä, oli sitten Nuortenilta tai Hengari ja työntekijänä voi ilokseen huomata, että moni löytää paikkansa viikoittain seurakuntatalolta.

 

Syksyllä riittää muutenkin toimintaa; rovastikunnallinen isostapahtuma, Superiso, ja osa rippikoululaisistamme osallistuu marraskuussa myös Maata näkyvissä-festivaaleille. Seurakuntamme rippikoulut aloitetaan yhteisellä Megaripari-aloituksella, sekä kerran kuussa pidetään KirkonMenot-jumalanpalvelus.

 

Vaikka työntekijänä syksyn toimintaa värittääkin syksyn lehtien lisäksi kiire, niin on ilo huomata, että seurakunnassamme on virkeää toimintaa nuorille. Suurin kiitos itselle kaiken kiireen keskellä on tietysti se, että saa elää nuorten rinnalla ja nähdä heidän viihtyvän toiminnassa ja saavan seurakuntayhteydestä sisältöä elämään. Niissä hetkissä aina tietää, että miksi tätä työtä tehdään ja että välillä kiirekin on hyvä asia.

 

Kiireessä on kuitenkin huonot puolensa. Välillä itsestä tuntuu, että yhteys omiin läheisiin ihmisiin jää heikoksi. Töistä kotiin päästyään ei aina jaksakaan tehdä kuin ne kaikkein tärkeimmät tehtävät; laittaa ruokaa, syödä ja levätä. Kiireen keskellä siivoaminenkin välillä jää ja pyykkivuoret vain kasvavat, mutta itse voin kuitenkin lohduttautua sillä, että yksin elävänä ihmisenä kenellekään muulle ei siitä seuraa mielipahaa kuin itselleni – ja tokihan minulla on lupa kotonani elää juuri niin kuin haluan, joten ei omasta elämäntavastaan kannata pahoittaa mieltään.

 

Toki ystäviä ja perhettä on mukava nähdä, mutta aina ei yksinkertaisesti jaksa ja haluaakin olla vain yksin. Nuorisotyön kausiluonteisuus näkyy myös siinä, että pahimpien ruuhkien jälkeen kiire usein myös helpottaa, jolloin jää taas paremmin aikaa ystäville ja harrastuksille.

 

Se, mikä kuitenkin itseäni eniten huolettaa kiireessä, on se, että myös oma suhde Jumalaan jää hoitamatta. Välillä tuntuu töissä vaikealta rakentaa yhteyttä Jumalaan, kun omakin rukouselämä kiireen keskellä unohtuu kaiken muun tieltä. Jumala kuitenkin puhuttelee myös kiireen keskellä.

 

Omissa rukousvastauksissani on pyörinyt sana ”rakkaus”. Itse olen pitkään omissa päiväkirjoissani kirjoittanut sen isolla alkukirjaimella: Rakkaus. Viime aikoina olen kohdannut sen ongelman, että isolla alkukirjaimella kirjoittaminen ei enää riitä, eikä sanaa voi kirjoittaa tarpeeksi monta kertaa. Tekisi mieli kirjoittaa se niin isoilla kirjaimilla, kuin on mahdollista: RAKKAUS.

 

Aika pian kuitenkin vihosta loppuu sivut, jos niin tekee, joten kyse on kai jostain muusta, ehkä siitä, että Rakkaus olisi hyvä ottaa osaksi omaa elämäänsä vahvemmin. Itse olenkin pyrkinyt siihen, että eläisin Rakkaudessa, jotta voisin olla yhteydessä Jumalaan kaiken kiireenkin keskellä. Minusta on lohdullista ajatella, että jokainen meistä voi olla Jumalan Rakkauden työväline, jokainen meistä voi elää Jumalan parantavassa Rakkaudessa ja näin ylläpitää yhteyttä Jumalaan, kaiken kiireenkin keskellä.

 

Nuorisotyönohjaajana Rakkaus on myös kaikkein tärkein työväline. Ja on se sitä omassa elämässänikin. Niinpä syksyn pimeinä iltoina onkin hyvä keskittyä miettimään, missä kaikissa asioissa voi nähdä tai aistia Jumalan Rakkauden, mutta vaikeampi kysymys onkin se, että missä sitä ei ole, kun Rakkaus tuntuu olevan kaikkialla…

 

Lopuksi haluan toivottaa kaikille oikein kaunista ja hyvää syksyä, sekä ennen kaikkea sitä, että elämissänne olisi paljon Rakkautta.

 

Terveisin,

Hannu Back,

vs. nuorisotyönohjaaja