Skip to content

Blogi

Seitsemän vapaata viikkoa

Nyt se on sitten alkanut – seitsemän vapaata viikkoa, paastonaika. Eri tiedotusvälineissä on kerrottu erilaisista laskiaistapahtumista, Rion karnevaaleista, joissa meluisalla ja värikkäällä tavalla on heitetty hyvästejä niin lihalle kuin makealle elämällekin. Sanomalehdistä olen lukenut monista tavoista viettää paastonaikaa.

 

Ekopaastoon osallistujat miettivät valintojensa ja tekemistensä vaikutuksia luontoon ja aiheuttamaansa hiilijalanjälkeen. Jotkut kertovat rajoittavansa lihan ja valkuaisaineiden syöntiään, toiset kilvoittelevat kahvi-, karkki- ja herkkupaastolla.

 

Jotkut taas vähentävät television katseluaan, netissä ja sosiaalisessa mediassa roikkumistaan. Tavalla, jolla paastonaikaa viettää, ei ehkä ole suurta merkitystä. Merkitystä on sillä, mitä minussa tapahtuu, kun luovun jostakin tärkeänä pitämästäni asiasta. Mitä tulee sen asian tilalle, jonka olen siirtänyt elämästäni syrjään seitsemän viikon ajaksi? Millainen tärkeysjärjestys elämässäni vallitsee?

 

Niin hassulta kuin ajatus saattaa tuntua, olen parina vuonna viettänyt paastonaikana erityisiä hetkiä tietokoneen kuvaruudun ääressä.  Olen osallistunut ”nettiretriittiin”, henkilökohtaiseen päivittäiseen hiljentymishetkeen. Nettipohjalla oli jokaista viikkoa varten erityinen teema, johon ohjaaja meitä osallistujia johdatteli.  Jokaista päivää varten oli oma mietiskelytekstinsä ja tehtävänsä. Viikon lopulla katseltiin koko viikkoa. Omia kokemuksia, ajatuksia, pohdintoja, oivalluksia ja rukousaiheita saattoi jakaa ryhmän jäsenten kanssa kirjoittamalla ja toisten löytöjä kommentoida.

 

Hiljentymistä helpottavan tilan raivaaminen työskentelytilassa ei ollut ongelmallista. Kotona työhuoneeni pöydällä on krusifiksi-ikoni, kynttilöitä ja tuohuksia. Tilan raivaaminen omassa elämässä oli huomattavasti haasteellisempaa työkiireiden keskellä, ajatusten pyöriessä tekemättömissä tehtävissä tai aikataulukysymyksissä.

 

Tällaisista ajatuksista vapautuminen vaati paljon energiaa ja harjoitusta. Kun sai siirrettyä työhuolet ja muut hiljentymistä häiritsevät virikkeet hetkeksi sivuun, saatoin hiljentyä päivän teeman mukaan katselemaan ja kuuntelemaan, mitä Jumalalla oli juuri silloin minulle sanottavana.

 

Tänä vuonna yritän vaalia päivittäistä, hiljaista pyhän kohtaamisen hetkeäni. Rukoilen, että syntieni tähden kärsinyt, kuoleman voittanut ja ylösnoussut Vapahtajani, Jeesus Kristus, siunaa tänä paastonaikana ajatuksiani, tunteitani ja kätteni tekoja.

 

Katarina Engström

kanttori