Skip to content

Blogi

Sekalaista seurakuntaa

Kaikkialla siellä, minne hyvä uutinen Jeesuksesta on tullut, sillä on ollut mittaamaton merkitys ihmisten elämään, yhteiskuntaan, kulttuuriin, kaikkeen. Evankeliumi on luonut myös seurakunnan. Ne, jotka ottavat vastaan Jumalan kutsun ja pelastuksen lahjan Jeesuksessa, muodostavat Kristuksen kirkon eli seurakunnan. Jeesus on antanut omilleen, seurakunnalleen evankeliumin vietäväksi kaikkeen maailmaan. Voisi sanoa, että kirkko on olemassa uskon saamista varten.

 

Seurakuntaa verrataan myös perheeseen. Perhe on yhteiskunnan ja seurakunnan leikkauspiste. Yhteiskunta kannattaa lakia ja siksi tekeminen ja ansaitseminen on siinä keskeistä. Seurakuntaa taas kannattaa evankeliumi, siksi oleminen on siinä olennaista. Perheen jäsenillä on toki velvollisuuksia, mutta tärkeintä on kuitenkin olemisen oikeus. Perheen jäsenenä saan olla hyväksytty ja rakastettu, vaikken sellaista ansaitsekaan. On tilaa kasvaa. Perheen heikoimpia jäseniä vaalitaan erityisellä huolenpidolla.

 

Kristikunnassa on aina ollut kiusaus varata Kristuksen kirkon yksinoikeudet milloin minkäkin nimiselle joukolle. Toinen kiusaus on ollut karsia tosiuskovaisten joukosta pois epäuskoiset ja epävarmat. Tuosta ensimmäisestä Jeesus sanoo ”älkää uskoko” ja tuohon jälkimmäiseen Jeesus sanoo ”antakaa niiden kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti”.

 

Joskus kirkko halutaan typistää vain toimintojen virraksi ja palvelupisteeksi. Mutta kirkolla on oma olemus, josta sen voi tunnistaa. Martti Luther on koonnut nämä seuraavat kirkon tuntomerkit Raamatusta:

1. Jumalan sana, Raamattu. Siellä, missä tätä sanaa saarnataan, uskotaan, tunnustetaan ja seurataan, siellä on seurakunta.

2. Pyhä kaste,

3. Pyhä ehtoollinen,

4. avaintenvalta eli rippi,

5. Apostolinen saarnavirka. Jumalan sana ja sakramentit on uskottu tämän viran hoitoon.

6. Rukous. Seurakunta tunnetaan rukouksesta ja Jumalan ylistämisestä.

7. Ahdistus ja vaino. Jumalan sanan ja uskon tunnustamisen tähden tulee kannettavaksi risti.

 

Kirkon historia sisältää paljon rumaa ja masentavaa, jota syntinen ja pieni ihminen saa aikaan. On Jumalan ihme, että kristillinen usko ja kirkko on yleensä vielä olemassa meistä kristityistä huolimatta. Monet ei-kristityt ja nimikristityt voivat olla moraalisesti mittavampia ja eettisesti korkeatasoisempia kuin kristityt. Mutta Jumalan seurakunnassa on sellainen aarre, mitä ei ole missään muualla: evankeliumi: ”sinun syntisi annetaan anteeksi”. Tästä evankeliumista kristittyjen usko on syntynyt ja tästä usko elää.

 

Meidän eri nimillä tunnetuissa kirkoissamme nimikristityt, ulkokultaiset, teeskentelijät, epäuskoiset ja jumalattomat, Kristuksesta luopuneet ja vieraantuneet ovat kirkon jäseniä yhdessä kristittyjen kanssa. Mutta Jumalan seurakuntaan kuuluvat vain Kristukseen uskovat.

 

Vaeltavan Jumalan omaisuuskansan mukana kulkee paljon sekakansaa. Siinä riemuitsevassa seurakunnassa, joka on jo voittaneena perillä, ei tätä sekaannusta enää ole. Hyvä paimen kyllä tuntee omansa. Hyvä on, että ”sekakansaa” on mukana.

 

Ehkäpä he evankeliumin vaikutuspiirissä vielä tulevat mielenmuutokseen ja uskoon. Sitä paitsi mekin saamme olla mukana Herran kansan joukossa. Voisi sanoa, että kirkon päävaikeutena on, että sillä on sellaisia jäseniä kuin sinä ja minä.

 

Olipa henkilö luterilainen tai helluntailainen tai minkä kirkon jäsen tahansa, tai ulkopuolella kaikkien kirkkojen, hänen tulee pelastuakseen uskoa Jeesukseen.

 

Jaakko Rainerma

pastori