Skip to content

Blogi

Suojaa koulutieni

Minun koulutieni ei ollut pitkä eikä vaarallinen, sillä asuin koululla. Koulu oli minulle tuttu paikka. Olinhan saanut juosta koulun käytävillä, kun isän kanssa kävimme hänen luokassaan.

Ensimmäinen opettajani oli yläkerran täti, jonka kotona olin käynyt jo monet kerrat ennen koulun alkua. Näin pehmeästi minä sain aloittaa kouluni.
Minun koulutielläni on ollut paljon hyviä opettajia. Opettajia, jotka ovat huomanneet ja välittäneet.

 

Kiitollinen olen siitä edistyksellisestä opettajasta, joka huomasi minun lukihäiriöni ja auttoi minua jo silloin. Yhden kerran olen jäänyt jälki-istuntoon, enää en muista miksi, mutta sen muistan, että jälki-istunnon päätteeksi opettaja tarjosi karkkia.

 

Lämmöllä muistan myös ensimmäistä viulunsoiton opettajaani, joka oli minua aina bussipysäkillä vastassa ja saattoi taas soittotunnin päätyttyä minut turvallisesti linja-autoon. Äiti oli toisessa päässä lähettämässä ja vastassa. Matkaa soittotunnille oli 20 kilometriä. Saman soitonopettajan sylissä sain tirauttaa välillä pienet itkutkin.

 

Tällä viikolla alkavat koulut. Monia vanhempia huolestuttaa pienen koululaisen koulun alkaminen. Lähteehän kaikki sujumaan hyvin? Onhan opettaja mukava ja saahan minun lapseni ystäviä?

 

Seurakunta lähettää ekaluokkalaiset koulutielle siunauksin. Sunnuntaina Raision kirkossa isät ja äidit voivat yhdessä pyytää Taivaan Isän siunausta lapsensa koulunkäyntiin.

 

Virren 488 sanoin voimme rukoilla pienten ja isojen koululaisten puolesta:

 

Jeesus, sinä itsekin olet ollut pieni.

Tule mukaan leikkeihin,
suojaa koulutieni.

Tule meidän luokkaamme,
ilo sisään kanna.

Yhdessä me kasvamme.
Ystävyyttä anna.

Eeva Lahti
nuorisotyönohjaaja