Skip to content

Blogi

Syksyn satoa

Eräänä iltana teimme poikani kanssa omenahilloa. Sain tuttavaltani omenoita, joita heillä oli yllin kyllin. Kiitollisuudella otin vastaan omenat.

 

Omenoita kuoriessani ja pilkkoessani muistelin mennyttä kesää. Olen saanut nauttia lämpimästä, kauniista kesästä. Olen saanut seurata luontoa, sen kauneutta ja kukoistusta. Olen saanut uida lämpimissä vesissä ja virkistyä puusaunan lämmössä. Olen saanut kerätä marjoja ja sieniä talven varalle pakkaseen.  Nyt on omenoiden vuoro. Olen saanut olla Taivaan Isän hoidossa koko pitkän kesän.

 

Myös elämämme sulautuu vaihtuviin vuodenaikoihin. Kesän kääntyessä syksyyn siirrytään ulkoa sisälle, puetaan lämpimät villasukat jalkoihin ja sytytetään kynttilöitä tuomaan valoa ja lämpöä pimeneviin iltoihin. Ihmismielikin saa käpertyä, hiljentyä kynttilän valossa kuulemaan, mitä elämässä tapahtuu, mitä Luojamme haluaa kertoa minulle juuri nyt.

 

Kesä kääntyy syksyksi. Viimeiset auringonsäteet kurottavat puiden lomasta ja lämmittävät vielä kasvojani. Koitan säilöä itseeni paljon voimaa ja valoa syksyn ja talven varalle. Kesän ihanat hetket antavat voimaa pitkälle syksyyn.

 

Hillon valmistuessa keitin pojan pyynnöstä iltapalaksi mannapuuroa. Söimme puuroa tuoreen omenahillon kanssa ja samalla muistin kiitollisuudella omenoiden antajaa. Kiitollisuus muotoutui mielessäni hiljaiseksi rukoukseksi: Taivaan Isä, kiitos, että pidät meistä huolen elämämme kaikkina vuoden aikoina.

 

Päivi Leino

diakoniatyöntekijä