Skip to content

Blogi

Tavallisen ihmisen rohkeus

”Olen ensimmäistä kertaa leirillä. Ei olisi muuten ollut rohkeutta lähteä, mutta naapuritalon rouva pyysi mukaan.. Ja seurakunnan ilmoituksessakin oli leiristä…”. ”Minulle tämä on ainakin kymmenes kerta, kun olen leirillä. Tänä vuonna tulo oli peruuntua kipeän jalan takia, mutta uskalsin kuitenkin lähteä…”

 

Nämä kaksi esimerkkiä kertovat jotain siitä, mistä eri tilanteista seniori-ikäiset tulevat leirille. Elokuisten kuutamoöiden alkaessa ja rippikoululeirien päättyessä, seurakunnan leirikeskuksen Viherlahden valtaa jo perinteisesti varttuneempi leiriväki.

 

Diakoniatyön molemmat elokuun seniorileirit olivat täynnä, toukokuun leirille jäi muutama paikka vapaaksi. Varmaankin elokuun kuutamot ja lämmennyt merivesi houkuttivat loppukesän leireille!  Raisiolaiset seniori-ikäiset ovat innokkaampia leirillä kävijöitä verrattuna rovastikunnan toisiin seurakuntiin, joissa halukkaille järjestetään pääasiassa leiripäiviä.

 

Jännitysmomentteja ennen h-hetkeä riittää niin työntekijöille kuin leiriläisillekin - tosin eri syistä. Diakoniatyöntekijät miettivät mm. täyttyykö ilmoittautumisten vähimmäismäärä 12  tai mahtuvatko kaikki halukkaat enimmillään 23 leiriläistä vai tuleeko paljon peruutuksia.

Ennen leiriä käydään monta rohkaisevaa puhelinkeskustelua lähinnä terveyteen liittyvissä kysymyksissä: voiko leirille ottaa rollaattorin, onko paljon kävelemistä, järjestyykö jalan haavahoito…

 

”Vaikeuksien kautta voittoon” sopisi hyvin ensimmäisen leiripäivän illanvieton teemaksi. 

Niinä hetkinä mielen valtaa kiitos juuri niistä ihmisistä ja heidän rohkeudestaan. Sillä ei ole helppoa tulla leirille, varsinkin ensimmäinen kerta vaatii rohkeutta. Yksin elämiseen tottunut jännittää, millaisen huonetoverin saa ja pystyykö nukkumaan toisen kanssa samassa huoneessa.

Ensimmäisenä iltana luodaan myös ”pelisäännot”, joita on ehdottomasti noudatettava! Kaikkiin ohjelmiin EI tarvitse osallistua, vaan jokainen on mukana oman kunnon ja voinnin mukaan. Silloin kun väsyttää, voi hyvillä mielin mennä lepäämään.

Oli  ilo nähdä, että ihmisen kyky nauttia leirielämästä ei häviä mihinkään iän myötä. Antoisinta leirillä on toisten samassa elämäntilanteessa olevien tapaaminen ja erilaisten elämäntarinoiden kuulemisesta saa itselleen rohkaisua: en olekaan ainoa, jolla on sairautta ja yksinäisyyttä.

 

Yhtenä iltana illanvietossa oli aiheena rohkeus ja rohkaisu. Pohdiskelimme, mitä se merkitsee leiriläisille ja mitä Raamattu kertoo aiheesta.

Kaikenlaiset muutokset ihmisen elämässä kysyvät myös rohkeutta. Monelle rohkeus on uteliaisuutta ja halua kokeilla uusia asioita – seniori-iässäkin. Harva on välttynyt elämänsä aikana pelon tunteelta, mutta pelko oli vain kestettävä ja toimittava siitä huolimatta. Rohkea ihminen ei jää pelon valtaan. Rohkaisu on toisen tukemista ja kuuntelemista, ystävänä olemista.

 

Raamatusta löytyi useita kohtia rohkeudesta ja rohkaisusta. Vanha Testamentti käyttää rohkeudesta usein ilmaisua: ”ole luja, ole vahva, älä pelkää äläkä lannistu”.  Uusi Testamentti kehottaa lujuuteen, urheuteen, vahvuuteen. Rohkaisuna Raamatussa vedotaan aina Jumalan Sanaan ja apuun, joka ilmenee Jumalan voimana ja pelastuksen tuojana.

 

Rohkeutta syksyyn!

 

Mariitta Pentti

diakoniatyöntekijä