Skip to content

Blogi

Tosi vanhaa ja ihan uutta

Viime aikoina olen sekä kaivellut vanhoja, että sukeltanut ihan uuteen. Joitakin aikoja sitten vietin kiehtovan syyspäivän Suomen vanhimman kirkon arkeologisilla kaivauksilla Kaarinassa. Jonkun voi olla sitä vaikea ymmärtää, mutta itselleni myöhäisrautakautisten ruukunsirpaleiden esiin kaivaminen oli parasta siinä päivässä. Ja niissä oli komeat koristelutkin.

 

Tuolloin 1100-luvulla moni asia oli vähän toisin. Kirkkokin oli vähän toisin. Suomi oli lähetyskohde ja kristinusko vasta juuri saapunut maahan. Joka pitäjässä ei ollut kirkkoa. Ei ollut juuri pappeja, ensimmäisen piispan Suomi oli kyllä saanut. Hänetkin tosin tapettiin pian. Kristittyjä eli tuohon aikaan myös Raisiossa. Ainakin samalta ajalta on harvinaisia kristillisiä hautakiviä Raision kirkon eteisessä. On täällä Raisiossakin siis ennenkin uskottu.

 

Mutta on myös ihan uutta. Aloitin työt Raision seurakunnan kappalaisena syyskuun alussa. Olen sukeltanut uuteen monella tapaa ja opetellut työntekoa Raision seurakunnassa. Paljon on uutta. Sitä syksy taitaa olla monelle, onhan se usein uuden aloittamisen aikaa kesän lepoajan jälkeen. Olen iloinen siitä vastaanotosta, jolla minut on otettu vastaan. Asettuminen osaksi työntekijäyhteisö ja seurakuntaa tuntuu luontevalta ja hyvältä.

 

Uuden edessä mietin niitä tuntemattomaksi jääneitä kristittyjä, joiden työn tuloksena tähän pakanamaahan muodostui kristillinen kirkko. Heidän uskonsa rohkaisee minua. He löysivät kristillisestä uskosta jotain enemmän kuin mitä esi-isien perinteiset uskomukset olivat. He olivat aikansa radikaaleja, joiden vaikutuksesta itse asiassa syntyi joskus paljon myöhemmin maa nimeltä Suomi.  

 

Suomi ei olisi Suomi ilman kristillisen kirkon vaikutusta. Toisaalta tämä aika on niin erilainen kuin se aika. Maailmankatsomuksien markkinoilla kristillinen usko on monelle vain yksi monista vaihtoehdoista.  Mutta ainakin yksi asia ei ole muuttunut mihinkään.  Minä tarvitsen avun elämäni ongelmiin Jumalalta, elämääni isomman tarkoituksen, levon menneisyyteni virheistä ja toivon vääjäämättömän kuoleman edessä.

 

Nämä isot kysymykset eivät ole hävinneet mihinkään. Elämää Jumalan kanssa kannattaa etsiä, ja kaikkein helpoiten se onnistuu rukoilemalla, lukemalla Raamattua ja tulemalla kirkkoon. Siellä nähdään!

 

Vesa Siltala

pastori