Skip to content

Blogi

Tuhansin kielin

Tänä kesänä rippileirillä huomasin taas, kuinka nopeassa tahdissa nuorten kielimaailma uudistuu. Sanoja syntyy ja kuolee vuosittain. Muutama vuosi sitten aivan upea juttu oli aina nuorten mielestä  ’helmi’ – viime kesänä ei ’helmiä’ sitten löytynytkään. Tämän kesän hitti oli tapa puhua kaikesta hyvin lyhytsanaisesti. Asiat oli helppo määritellä tavalla ’Tahdon uimaan, koska kuuma’ – tai niin kuin nuoret tuntuivat sanovan,  ’soija’. Se tarkoitti sitä, että oli kuuma, oli hiki – ja viime kesänähän sitä oli.  

 

Sanat syntyvät ja kuolevat nuorten kielessä niin nopeassa tahdissa, että täti ei meinaa pysyä perässä. Joka kesä leirillä joudun muutaman päivän suu auki pyytämään lisäselityksiä. Suomeksi, kiitos! Täytyy myöntää, että olen tipahtanut nuorten kielimaailman kärryiltä jo kauan sitten – ja varsinkin, jos erehdyn ottamaan nuoren kanssa selfien – huomaan, että naamakin on mennyt mukana.  

 

Mutta ei se, että en ymmärrä nuorten käyttämiä sanoja, merkitse sitä, että suunta tästä eteenpäin on sitten alaspäin. Nuorten kielen vaihtelevuus ja moninaisuus on nimittäin vain merkki siitä, kuinka paljon kieli yleensäkin elää, muuttuu.  On nimittäin monia eri kielikulttuureja, jotka eivät avaudu toisille.  

 

Meidän perheellämmekin on oma, omalaatuinen puhetapamme. Mitä tahansa tapahtuukin, me kommentoimme asiaa elokuva-tai kirjaviittein.  On ihmeellistä, kuinka monta elämään sopivaa viitettä löytyy Harry Potterista tai vaikka Tähtien sota-elokuvasta! Jos erehdyn käyttämään tätä kieltä perheen ja suvun ulkopuolella, huomaan, että kuuntelijan ilme on aivan samanlainen kuin minulla rippileirin ensimmäisinä päivinä. Työkaveri tai tai seurakuntalainen katsoo minua kuin lehmä uutta veräjää. Suomeksi, kiitos!

Minusta on aivan ihanaa ymmärtää, kuinka rikas ja vaihteleva asia kieli on – ja kuinka monta kielellistä saareketta Suomesta löytyy.  

 

Jollekin se saareke on murre, joka sitoo sitä käyttävät yhteen. Raisiossa rakastan juuri sen kielellistä sekasortoisuutta – kovan muuttoliikkeen takia saan kuulla päivittäin häivähdyksiä Savosta, Oulusta, koko Suomesta. Joku pyytää minulta anteeksi sitä, että kuulostaa savolaiselta. Älä pyydä! Sinun kielesi vei minut juuri hetkeksi lapsuuteni mummolaan maisemiin, jossa murretta viännettiin oikein olan takaa. Kieli ja kielen monimuotoisuus on Jumalan suuri lahja.      

 

Olen varma, että Jumala puhuu kaikkia kieliä ja ymmärtää kaikki kielen muodot murteista nuorten joka kesä erilaiselta kuulostaviin kieleen. Taivaassakin kiitetään tuhansin kielin. Jo Lutherin ja Agricolan ajasta olemme saaneet oppia tämän: saamme puhua hänelle omalle kielellämme rukouksessa, ja lukea asioita hänestä omalla kielellämme Raamatusta. Saamme puhua hänelle omalla sydämen kielellämme. Rukous menee yläkertaan kielen muodosta huolimatta. Vaikka joskus kokisit niin kuin Mooses, että ’minulla on hidas puhe ja kankea kieli’, Jumala kyllä ymmärtää kyllä sinua. Jumala osaa kyllä kääntää taivaallisen sanakirjansa avulla meidän kömpelöt ja hapuilevat sanamme parhain päin.           

 

Ainoa asia, mitä pohdin kielen kanssa, on tämä – toivon ja rukoilen, että käyttämäni kieli, kun kerron uskosta  – on sillä tavalla ymmärrettävää ja läheistä , että se ei sulje toisia pois, vaan päästää ja kutsuu heidät sisälle, Jumalan luokse – ja kutsuu hänet myös minun luokseni, lähelle minua. Sillä se on kielen tarkoitus – tuoda meidät yhteen – ja tuoda meidät Jumalan luo.

 

Ota sinäkin tänä syksynä yhteys yläkertaan – kanava on avoinna – ja yhteys toisiin ihmisiin. Kielillä voi saada paljon aikaan.  

 

Hanna Vuorio

pastori