Skip to content

Blogi

Ulkoista ja sisäistä tarkastusta

Lokakuun alussa Raision seurakunnassa suoritettiin ympäristödiplomin ulkoinen auditointi. Käytännössä auditointi tarkoittaa sitä, että neljän vuoden välein seurakunnassa käy kaksi ulkopuolista tuomiokapitulin nimeämää tarkastajaa tsekkaamassa, hoitaako Raision seurakunta ympäristöasioita lupaamallaan tavalla. Tämän käynnin seurauksena auditoijat puolsivat ympäristödiplomin myöntämistä Raision seurakunnalle kolmannelle ympäristödiplomikaudelle 2015-2019.

 

Auditointipäivää varten olen kirjoittanut monenlaisia raportteja siitä, mitä kuluneen neljän vuoden aikana on tehty mm. jätehuollossa, kiinteistönhoidossa, ympäristökasvatuksessa, tarjoiluissa ja hautausmaiden hoidossa ympäristön hyväksi. Lisäksi on laadittu ympäristöohjelma konkreettisine tavoitteineen seuraavalle viidelle vuodelle. Raision seurakunnan ympäristöohjelmaan voi muuten tutustua netissä osoitteessa:

Ympäristöohjelma 2014-2019.

 

Vaikka kaikki asiat ovat hyvässä hoidossa, silti auditointipäivä aina vähän jännittää. Auditoijat kiertelevät seurakunnan kiinteistöissä ja haastattelevat monia työntekijöitä eri näkökulmista. Auditointipäivän päätteeksi oli päätöspalaveri, jossa auditoijat kertoivat havainnoistaan hyvin kannustavaan sävyyn. Itselleni mieleen jäi auditoijien sanat siitä, että auditoijat eivät tule seurakuntaan tarkastamaan ympäristöasioita ylhäältä alaspäin katsoen, vaan rinnalla kulkien. Parhaimmillaan auditointipäivän aikana auditoijat antavat uusia ideoita siihen, miten voisimme entistä paremmin toimia ympäristön hyväksi.

 

Auditointipäivän jälkeen kävin mielessäni ajatusleikkiä siitä, miten Jumala on meidän ihmisten paras auditoija. Jumala ei katso meidän elämää arvioivasti ylhäältä alas, vaan hän tulee vierelle. Jumala lähetti poikansa Jeesuksenkin maailmaan elämään ihmisen osaa, lähimmäisten rinnalla. Jumala Luojanamme näkee meidän sydämeemme ja koko elämäämme. Hän näkee kaikki asenteemme, arvomme ja ajatuksemme. Hän näkee, mitkä asiat hoidamme hyvin ja missä olisi parantamisen varaa. 

 

Silti Jumala ei osoita meitä tuomitsevasti, vaan katsoo meitä rakastavasti ja hyväksyvästi. Tässä hyväksyvässä rakkaudessa on turvallista miettiä sitä, miten voisin elää täysipainoisesti kristittynä ja tehdä myös parannusta niissä asioissa, mitkä eivät vielä läpäisisi ulkoista ja sisäistä tarkastusta. Toiset huomioivaan hyvään pyrkiminen ei nouse vaatimuksesta vaan se kumpuaa kiitollisuudesta: olen täysin armahdettu ja kelpaan tällaisenaan Luojalleni. En oman hyvyyteni ansioista, vaan sen vuoksi, mitä Kristus on puolestani tehnyt sovittamalla kaikki pahat tekoni sijaiskärsijänä ristillä.

 

Siksi Jumalalle on turvallista antaa lupa oman itsensä sisäiseen auditointiin vaikka seuraavan Psalmitekstin (Ps.139:23-24) sanoin:

 

” Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini.
Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle.”

 

Hannele Siltala 

ympäristöasiantuntija