Skip to content

Blogi

Uskon silmälasit

Muutama vuosi sitten kastekotiin suunnistaessani yritin epätoivoisesti lukea puhelinluettelon karttaa. Mutta vaikka kuinka tekstiä tihrustin, olivat kartan tiet epäselvää puuroa silmissäni. Asia oli selvä: tarvitsin lukulasit.

 

Kun ne sain, kirkastui maailma kerralla. Tienviitat, jotka olivat vilahdelleet jo vuosia ohi, terävöityivät hetkessä. Kirjaimet ja rivit, jotka olivat hyppineet silmissäni ylös alas, asettuivat paikalleen. Olin hämmästynyt: tältäkö maailma todellisuudessa näyttää? Nyt lukeminen on jälleen suuri ilo, ja lasit kulkevat uskollisesti mukana töissä ja kotona.

 

Joinakin päivinä lasit kylläkin unohtuvat kotiin – nimittäin uskon silmälasit. Niinä päivinä kaikki maailmassa näyttää epäselvältä ja masentavalta, pienetkin vastoinkäymiset vuoren kokoisilta. Vaikka kuinka katsoisi, ei näe elämässään Jumalan rakkautta, johdatusta ja suojelusta. Kuitenkaan ei ole kyse siitä, että elämäni olisi masentavaa tai että Jumala olisi hylännyt minut – olen vain unohtanut uskon lasit kotiin.

 

Nämä uskon silmälasit ovat niillä lapsilla, jotka kurakelillä eivät näe surkeaa säätä, vaan ihanan lammikon antamat mahdollisuudet. Tai niillä ihmisillä, jotka eivät ’läheltä piti’-tilanteen jälkeen liikenteessä manaile autoon tullutta kolhua, vaan kiittävät Jumalaa siitä, että ei käynyt pahemmin. Ja niillä ihmisiä, jotka antavat joka päivä kiitoksen Jumalalle siitä kaikesta, mitä ovat elämäänsä saaneet: Jumalan rakkaudesta, perheestä, ystävistä, terveydestä ja ruoasta.

 

Nämä uskon lasit tuottavat näille ihmisille joka päivä turvaa, iloa ja rohkeutta.
Laitetaan siis joka aamu uskon silmälasit päähän ja kädet ristiin!

 

Hanna Vuorio

pastori