Skip to content

Blogi

Valo on keskellämme

Adventtikynttelikön kaksi kynttilää on jo sytytetty. Jäljellä olevien kahden kynttilän myös palaessa on odotusaika päättymässä – joulunaika alkaa. Adventtiajan neljä sunnuntaita kertovat jokainen jotain odottamisesta Hoosianna-lauluineen ja viesteineen  ilon, rauhan ja rakkauden juhlasta.

 

Adventtiaika kertoo seurakunnan tärkeimmästä sanomasta: valosta, joka tuli luoksemme pelastukseksi ja vapaudeksi. Luonnossa valon vaikutus korostuu pimeimpänä vuodenaikana. Pienikin valonsäde, niukkakin lumipeite maassa tai kynttilöiden loiste pimeydestä antavat meille toivoa todellisesta valosta.

 

Monella meistä on unelma siitä oikeasta joulusta ja sen vietosta. Todellisuus on usein vain toisenlainen. Ja unelma on kätkettävä syvälle sydämeen…Jouluun valmistautuminen ei tapahdu aina hyvillä mielin. Taloudelliset huolet ja niistä selviytyminen on monella suurin murhe.

 

Ennen joulua yleisin pyyntö meille diakoniatoimistoon on, onko mahdollista saada lahjaa lapselle tai ruoka-avustusta. Jotta voisi antaa lapselle mukavan joulun ja jotain sellaista, mihin muulloin ei ole mahdollisuutta. Joulun odotus lisää ahdistusta jokapäiväisestä leivästä. Toinen toistaan värikkäimmät ja houkuttelevimmat lahjatavaramainokset aloittavat esiinmarssin postilaatikoihin kuukausia ennen joulua. Joulun suurin mainosarvo on huipussaan juuri adventin aikaan.

 

Adventtiin liittyy myös toive ja odotus siitä, mitä nyt ei ole. Toive työttömyyden loppumisesta, sairauden paranemisesta, velkojen maksamisesta, yksinäisyyden päättymisestä. Sillä toivo tekee vahvaksi uskomaan sen, mitä adventin aika on.  Adventin aika huipentuu rakkauden tunnustukseen ja osoitukseen: Jumala tuli Jeesuksessa ihmiseksi meidän keskellemme.

 

Tärkeintä on, että odottaa. Jos ei ole mitään, minkä vuoksi odotan, silloin minulla ei ole mitään päämäärää elämässäni. Odottamisen suhteen olemme kaikki samalla viivalla, saman arvoisina. .Jokaisella on yhdenvertainen mahdollisuus kosketukseen joulun Herran kanssa. Meidän ei tarvitse matkustaa kauas Betlehemiin löytääksemme odotuksemme kohteen.

 

Hän on läsnä arjessamme, sen ilossa ja surussa. Hänet löytää ihan läheltä; toinen toisistamme. Jokainen meistä voi olla toiselle valon tuojana ja loistavana tähtenä. Riippuu siitä, osaammeko katsoa riittävän lähelle tai tarpeeksi kauas. Meidän ei tarvitse huolehtia, osaammeko toimia oikein eri tilanteissa. Valo ohjaa ja paljastaa puhdistaen niin, että valossa ei ole mitään pimeyttä.

 

Odottakaamme siis rauhassa vielä kahden kynttilän syttymistä – valossa.

 

Mariitta Pentti

diakoniatyöntekijä