Skip to content

Blogi

Valoa pimeyteen

Marraskuu on vuoden pimeintä aikaa. Lehdet ovat pudonneet puista ja usein sää on harmaan pilvinen ja sateinen. Kaikki odottavat lunta ja lumen tuomaa valoa. Tahdon piiloutua sohvan sisuksiin, vetää huovan korviin asti ja nauttia kynttilöiden lempeästä loisteesta!

Marraskuussa vietetään myös juhlia – jos ne eivät tuo valoa pimeyden keskelle, niin ainakin ne tuovat arkeen rytmiä. Marraskuun alussa on pyhäinpäivä, jolloin muistellaan jo edesmenneitä rakkaita ihmisiä. Kiitämme siitä, että olemme saaneet tuntea heidät ja jakaa heidän kanssaan elämäämme. Voimme muistaa heitä viemällä kynttilän haudalle tai hautausmaalla oleville muistelukiville, joille voi sytyttää kynttilän muualle haudatun rakkaan muistoksi.
Kun ympäröivä luonto valmistautuu talviunille, on vihdoinkin hyvä syy viettää aikaa kotona perheen parissa – eihän ulkona edes näe mitään! Tässä kuussa muistetaan perheen tärkeyttä, vietetäänhän marraskuussa isänpäivää. On ainakin yksi päivä vuodessa, jolloin voi osoittaa isälle, miten tärkeä hän on juuri sellaisena, kuin hän on.
Vaikka oma perhe on tärkeä ja olemme arvokkaita läheisillemme, olemme tärkeitä myös Taivaan Isälle. Hänelle, joka pitää huolta ja kestää kiukuttelut ja turhautumisen. Hänelle, joka kuulee jokaisen huokauksenkin. Hänelle, jolla on aina aikaa eikä koskaan kiire. Hänelle me olemme mittaamattoman arvokkaita. Siitä riittäisi valoa pimeyteen ja juhlaa vuoden jokaiselle päivälle!
 
Kuin oksat vihannoivat
vain puussa pysyen,
niin toisten kanssa yhteen
on luotu ihminen.
Kiitämme perheestämme.
Yhteinen elämämme,
on lahjaa Jumalan.
                      Virsi 464:1
 

Ritva Rautiainen, pastori