Skip to content

Blogi

Varovaisen toiveikas

Uusi vuosi 2018 on vielä hyvin aluillaan, kuin tyhjä taulu. Moni varmasti miettii, mitä se tuo tullessaan minulle ja meille ihmiskuntana. Tulevaisuuden pohtiminen on meille ihmisille tyypillistä, vaikka usein käykin niin, että tulevaisuus menee toisin kuin on ajateltu. Yksi lienee varmaa: maailma muuttuu monella tapaa ja muutoksen vauhti kasvaa.

Toiset ovat sitä mieltä, että parempaa päin ollaan menossa. Kehitysoptimistit uskovat, että edistysaskeleet lääketieteessä, ruoantuotannossa ja energiateollisuudessa auttavat lähivuosikymmeninä ratkaisemaan monia tämän hetken polttavimmista ongelmista. Tämän lisäksi monet uskovat, että varsinkin ns. tekoälyn kehitys tekee elämästämme huomattavasti helpompaa: tulevaisuuden suomalaiset asuvat älytaloissa, istuvat rennosti itseohjautuvissa, energiaa säästävissä autoissa ja voivat keskittyä luoviin työtehtäviin koneiden hoitaessa pitkäveteiset työt. Toisaalta taas jotkut ajattelevat tulevaisuudesta pessimistisemmin. He uskovat ääriajattelun ja vastakkainasettelujen ihmisryhmien välillä kasvavan ja johtavan lopulta avoimiin konflikteihin. Teknologian kehitys pikemminkin lisää eriarvoistumista, kun suuri osa ammateista häviää. Ympäristöongelmia, etenkin ilmaston lämpenemistä, ei saada ratkaistua ajoissa, mikä johtaa laajojen maa-alueiden aavikoitumiseen ja suuriin pakolaisvirtoihin.

Itseäni en löydä kummastakaan leiristä tästä kieltämättä hieman kärjistetystä vastakkainasettelusta. Koen olevani varovaisen toiveikas. Tämä toivo ei niinkään kumpua tulevaisuusskenaarioiden vertailusta vaan Jumalasta. Yksi lempikohdistani Raamatussa on psalmissa 90: ”Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen. Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit.” Tämän rinnalla moni inhimillinen huoli tai pyrkimys tuntuu aika pieneltä. Lisäksi esimerkiksi jouluevankeliumi kertoo meille Jumalasta, joka ei jätä ihmistä yksin kosmiseen tyhjyyteen. Jumala toimii. Jumala ei kerro, missä vaiheessa ja miten hän toimii, mutta hän on meidän kanssamme. Tänään ja huomenna.

Siunattua vuotta 2018

Antti Pajunen,
seurakuntapastori