Skip to content

Blogi

Vesivellinki sukas.

Tuntemattoman sotilaan Hietanen sanoi eräästä ihmisestä, että hän on kuin ’vesivellinki sukas’. Tämä tarkoitti ihmistä, josta ei saa selville juuta eikä jaata. Hänellä ei ole mielipiteitä mihinkään suuntaan. Hän on yhtä löysä, päättämätön, joka puolelle leviävä – ja ällöttävä – kuin ’vesivellinki sukas’.

Usein tunnen olevani juuri ’vesivellinki sukas’. Minulla ei ole hirveän vahvoja mielipiteitä puoleen ja toiseen: kaikki kelpaa. Tämän olen huomannut papin työssä – ja elämässä muutenkin.

 

Mutta jos netin palstoille eksyy, siellä keskustellaan/tapellaan mitä ihmeellisimmistä asioista. Uskontokasvatuksesta päiväkodeissa, yksinhuoltajista, maataloustuista tai suomalaisista miehistä/naisista. Usein löytyy kaksi vahvaa ääripäätä: joko maanviljelys pitää Suomen pystyssä ja sille pitäisi imuroida kaikki EU:n rahat – tai se kuppaa Suomelta kaikki rahat ja se pitäisi lakkauttaa kokonaan – ja maanviljelijät siirtää Helsinkiin.

 

Silloin alkaa ihmetellä: onko ihmisillä todella näin vahvoja mielipiteitä kaikesta, vai saako esimerkiksi netin ihmemaa ihmiset käyttäytymään eri tavalla? Vai onko vain niin, että ne joilla on vahvimmat mielipiteet kaikesta, ovat usein eniten äänessä? Sekä netissä että muutenkin elämässä? Pitääkö meillä yleensäkään olla aina mielipiteet kaikesta?

 

En tiedä, olenko ainoa, joka ponnistelee tämän asian kanssa: jos minulla ei ole vahvoja mielipiteitä kaikesta, koen olevani epäkelpo, puolivalmis ihminen. Sitä olen, vesivellinki sukas. Niin koen usein olevani elämässä. Koen olevani kotona sekä tutussa sunnuntain kello 10 messussa että sähköisissä metallimessuissa.

 

Paattisissa muutama kuukausi sitten tarjottu kirkkokahvi jumalanpalveluksen keskellä kuulosti minusta hauskalta idealta: varmasti joku koki tämän kahvittelun lämpimänä ja läheisenä tapana kuunnella Jumalan sanaa. Kaikki kelpaa. Tätä olen: vesivellinki sukas. En ole kummassakaan ääripäässä, vaan siinä keskellä mielipiteiden meressä kellumassa.Ehkäpä tässä puolivälissä, ’vesivellinkinä sukas’, on muitakin ihmisiä kuin minä. Näin ainakin toivon.

 

Koen usein niin, että se suuri harmaa massa suomalaisista ei useinkaan kerro mielipiteistään julkisesti. Täällä ei ole muotia olla suuna päänä joka paikassa. Annetaan niiden puhua, joilla on sana hallussaan. Uskonkin asiat ovat niitä, joita harrastetaan salassa. Usein ne maan hiljaiset ovat juuri niitä, jotka ovat mielipiteidensä kanssa siellä keskellä, ei kaikessa ääripäissä. Usealle kelpaa vanha jumalanpalvelus – mutta myös uudempi ja rennompi Raisiomessu. Usea meistä on ’vesivellinki sukas’ tässä mielessä.

 

Me pidämme monista asioista ja moni asia vie meitä lähemmäksi Jumalaa, kertoo meille Jumalasta eri tavoin. Meillä ei ole vahvoja mielipiteitä, vaan kaikki kelpaa.

 

Ehkä ’vesivellinkinä sukas’ oleminen on tässä mielessä positiivinen asia: jos ei ole hirveän vahvoja mielipiteitä, pystyy pitämään itsensä avoimena hyvin erilaisille tilanteille. Jatketaan vain ’vesivellinkinä sukas’ olemista ja nautitaan seurakunnassa kaikesta, mitä se ja Jumala tarjoaa meille!

 

terveisin pastori Hanna Vuorio