Skip to content

Blogi

Voimaa juhlista

Olen kotihiiri. Siis perusmukavuudenhaluinen ihminen, jolle kaikenlainen meno ja meininki sen pienimmän vaaditun lisäksi on kauhistus. Jos antaisin periksi itselleni, ainoa, mitä tekisin vapaaehtoisesti töitten lisäksi olisi syödä, istua sohvalla telkkarin edessä ja pelata tietokoneella. 

 

Siksi aina välillä toukokuussa ajattelen kauhun sekaisin tuntein seuraavaa kuukautta ja koko kesää. Kerhojen, harrastusryhmien loppujuhlat ja esitykset, koulujen kevätjuhlat, vanhempainillat. Koko toukokuu on täynnä juhlia – ristiäisiä ja kissanristiäisiä. Sitten alkaa kesä ja suvun konfirmaatiot, häät ja kaiken maailman kesäjuhlat.

 

Miten ihmessä niistä selviää? Ja tämä perusmukavuudenhaluisen ihmisen perimmäinen nariseva kysymys: Onko ihan pakko lähteä?

Onneksi tiedän, että kun lähden, saan paljon enemmän kuin jäämällä kotiin.

 

Kun lapseni olivat pieniä, sain seurata useita seurakunnan päiväkerhojen kevätjuhlia. Jo se, että näki oman taaperonsa laulamassa ja leikkimässä edessä kukkakruunu päässä, sai puuduttavan ja kyllästyneen mielialan katoamaan kuin taikaiskusta. Jumalan kämmenellä kajahti sillä voimalla, että rappaus melkein rapisi katosta. Kun loppuun laulettiin vielä suvivirsi, se oli piste iin päälle. Tuntui siltä, että virtaa oli saatu koko kesäksi.

 

Ja vielä enemmän: näissä kevään ja kesän juhlissa olen saanut antaa aikaani tärkeille ihmisille. Ilmaista heille, että välitän. Olen saanut seurata lapseni säihkyviä silmiä, koska hän tietää, että äiti ja isä  ovat seuraamassa esitystä. Vanhin tyttäreni oli tästä niin iloinen, että kerran tanssiesityksen aikana vilkutteli ja hymyili meille katsomoon niin suurella tarmolla, että pyllähti balettijonossa maahan. Mutta mitäs siitä, ylös vaan uudestaan ja balettihameessa pyörimään. Mukavia muistoja, sekä hänelle että meille.

 

Olen saanut tavata juhlissa monia rakkaita ihmisiä, sukua ja ystäviä. Olen saanut olla mukana kastejuhlissa, jossa suvun pienin kastetaan ja siunataan elämän matkalle.  Kun aikaa on mennyt, olen ehkä saanut osallistua näiden suvun pienimpien konfirmaatiojuhliin – ehkä jopa häihin - ja ihmetellä, kuinka tuosta pienestä tytön tylleröstä on kasvanut noin kaunis ja - ihme kyllä – aikuinen ja järkevä nuori nainen.

 

Kaiken mukana on kulkenut rukous. Kasteen aikana olemme rukoilleet sen pienen ihmisen puolesta, josta ajan kuluessa onkin tullut murrosikäinen, nuori aikuinen, aviopuoliso, äiti tai isä. Joskus juhlat ovat olleet surullisempia. On saateltu viimeiselle matkalle se ystäväpiirin tai suvun tärkeä ihminen. Mutta näissäkin juhlissa ovat mukana olleet kaikki, myös ne suvun pienimmät vaippapöksyt, joiden menoa katsellessa ymmärtää: elämä jatkuu. Täällä, ja myös rajan takana. Ei tämäkään ollut hyvästit – se oli näkemiin.

 

Kun juhlien päätyttyä olemme ajaneet pitkiäkin matkoja kotiin, on olo väsynyt, mutta onnellinen. Hyvä, että tuli lähdettyä! ajattelen. Olo on väsymyksenkin keskellä virkeä, seesteinen.

 

Olo on siunattu – sellainen, että olen Jumalan kautta saanut voimaa näistä juhlista. Olen antanut vähän – mutta saanut paljon.

 

Keväinen sää ikkunan takana on harmaa ja sateinen  – mutta siellä ne kevät ja kesä, auringonpaiste ja puihin puhkeavat lehdet, odottavat meitä ihan nurkan takana. Ja kevään ja kesän mukana tulevat jälleen ne lukemattomat pienet ja isot juhlat.

 

Toivottavasti  moni meistä saa Jumalalta tänäkin kesänä Voimaa juhlista.

 

Siunattua ja iloista, juhlantäyteistä kevättä ja kesää kaikille!

 

Hanna Vuorio

pastori