Eräänä talvisena perjantaipäivänä matkasimme Viherlahteen Nuorten ihmissuhdetaitojen kurssille, jota ystävien kesken kutsutaan NUISKU:ksi. Iloisen hilpeä puheensorina ja 13 nuiskulaista bussi-isäntineen täyttivät matkaavan pikkubussin. Saavuttuamme perille pääsimme vihdoin valtaamaan Viherlahden.
Nuisku -koulutuksemme viimeinen vaihe oli alkamassa. Vihdoin oli se leiri, joka viime yrittämällä jäi pitämättä. Into oli piukassa itse kullakin, kun joukko mynämäkeläisiä ja raisiolaisia nuoria alkoi puhaltaa yhteen hiileen. Tiedossa oli monta mukavaa oppituntia sekä nuisku -harjoituksia, vapaa-aikaa ja ties mitä muuta. Ei edes kylmä talvi voinut karkottaa ympärillämme olevaa lämpöä ja yhteishenkeä.
Viikonloppuna opimme paljon ja syntyi monta unohtumatonta hetkeä. Käsittelimme monenlaisia ihmissuhdetaitoja ja -tietoja, kehitimme omaa itseämme ja harjoittelimme opittuja asioita yhdessä. Iltaisin vietimme aikaa olohuoneessa ja jaoimme kokemuksiamme, putoilevaa huumoria voinut vastustaa. Kaiken oppimisen ja ajanvieton ohella meistä kasvoi ystäviä, ja ympärillämme säteilly lämpö vain vahvisti sitä.
Viikonloppumme lähestyessä loppuaan, alkoi tunnelma käydä haikeaksi. Osa juuri syntyneistä ystävistä oli kohta lähdössä kauemmas. Lähdöstä huolimatta pidimme kiinni viimeisistäkin yhteisistä ja ihanista nuiskuhetkistä.
Nyt kurssin loputtua, haluan sanoa vielä jotain: Miia, Monika Stefan, Eevi, Jenny, Petra, Pinja, Emmiina, Joni, Johanna, Iisa, Miida, Jonas, Mikko ja Tatu - kiitos.
Jenni Laaksonen
Nuskulainen
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja