Skip to content

Viikkoviesti

Lähetyssihteerin viikkoviesti on blogi- ja pakinatyylistä elämän pohdintaa kansainvälisestä näkökulmasta.

 

Voihan mato!

Lähetyssihteerin perheeseen muutti kihomatoja. Tai olivathan ne nyt meissä asuneet jo tovin aikaa, mutta sitten nousi elämä, kun pyrkivät meistä ulos. Olisivat vaan pysyneet siellä jossain umpilisäkkeen mutkassa, jossa kuulemma parhaiten viihtyvät, niin olisivat varmaan saaneet olla rauhassa. Ja niiden alkukotia on täysin mahdoton selvittää, mutta asiallisesti koulun terveydenhoitajalle syyllisyytemme moisten mahdollisiksi tuottajiksi tunnustimme.

Moinen sentin mittainen riesa ei oikeasti ole vaarallinen, ei levitä mitään tauteja, ei aiheuta hengenvaara, ei tartu edes lemmikkieläimiin, kunhan ollamöllöttää ja käy munimassa matomunia. Munatkaan eivät ole vaarallisia. Kiitettävän nopeita ovat toki leviämään päiväkoti- ja kouluryhmissä, missä ollaan lähekkäin ja syödään sormin yhteisiä eväitä ja unohdetaan pestä käsiä vessasta tullessa. Pahinta länsimaisen siisteyskäsityksen näkökulmasta onkin juuri ajatus, että olisin niin saastainen tai likainen, että mato pitää minusta.

Olen lähetyssihteerinä usein kuunnellut tarinoita eri maiden eliölajeista. Välillä on kehuttu Afrikan mantereen upeaa "Big Five- eläimistöä, milloin Thaimaan puussa lörpötteleviä papukaijoja ja rantamaiden koralleja ja kaloja. Toki olen kuullut myös kauhutarinat malariahyttysistä ja tsetse-kärpäsistä, mutta vain yksi lähetti on koskaan kertonut omaavansa sisällään loisen. Ja ilmoitti, että ameeba kannattaa häätää vasta sitten kun ei enää reissaa kertakaan takaisin Afrikkaan, sillä siellä sen saa aina uudelleen. Koska kuumassa ilmanalassa on kohteliasta tarjota vieraalle vettä, eikä se masai-majassa ole suinkaan Evianin pullovettä, niin lopputulos on taattu. Olisi myös äärimmäisen epäkohteliasta olla ottamatta tarjottua, arvokasta vesitilkkaa vastaan.

Ja hei, oikeasti nuo ihmiseenkin tarttuvat kiho- ja lapamadot, veden mukana tulevat ameebat ja  puhtaasta tukasta pitävät täit ovat suurinta eliökantaa, mitä maapallolta löytyy. Luojan luomia nekin. Kun kerroin viikko sitten Nigeriaan muuttaneelle sisarelleni, että meille saa tulla omalla riskillä käymään, mutta löytyy kihomatoja, hän totesi, jotta tavalliset kihomadot lienevät kaikkein pienin loisriesa, mitä hän seuraavan kahden vuoden työkomennuksen aikana tullee saamaan.

Vanhassa vitsissä kysytään, että mistä tunnistaa useamman työkauden kentällä viettäneen lähetystyöntekijän? No siitä, että jos juomassa on kärpänen niin

- ensimmäisen kauden lähetti heittää koko juoman pois

- toisen kauden lähetti poimii kärpäsen tyynesti juomasta ja juo lasin tyhjäksi

-kolmannen kauden lähetti onkii kärpäsen juomasta, syö sen, heittää juoman pois ja   hihkuu:" Viimeinkin jotain proteiinipitoista."