Skip to content

Pääsiäinen: Kärsimyshistoria muuttuu sanomaksi ylösnousemuksesta

Kristikunnan vanhin ja suurinrin juhla on pääsiäinen. Se on juhlien Juhla! (Festum festorum!) 
 
Sitä koskevat viestit huipensivat Jeesuksen kärsimyshistorian ja piinaviikon tapahtumat. Yllättäen kärsimyshistoria muuttui riemulliseksi sanomaksi Jeesuksen ylösnousemuksesta. Sen sisäistämiseen tarvittiin kuitenkin aikaa. Vielä pääsiäisaamuna Magdalan Maria tuskaili hätääntyneenä. ”Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu.”
 
Vähitellen kaikki kuitenkin selveni, kun elävä Kristus ilmestyi lukuisille opetuslapsille seuraavien viikkojen aikana. Se sai sydämet hehkumaan innosta. Tuolloin myös kiteytettiin kristinuskon ”alkuräj&au ml;hdys”sanoiksi tyhjältä haudalta: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista.
 
Pääsiäisusko on uskoa elävään, läsnä olevaan Kristukseen. Missä tämä ihme realisoituu, siellä kaikki arvailut ylösnousseen olomuodosta, kaikki kertomukset tyhjistä haudoista ja spekuloinnit pääsiäistapahtumista lähes 2000 vuotta sitten, tulevat toissijaisiksi. Ensisijaiseksi nousee ristin salaisuus, mikä nostaa keskiöön Jeesuksen koko elämäntyön. Samalla se osoittaa, että tässä Jeesuksessa Jumala tulee yhä luoksesi!
 
Pääsiäisen sanoma muistuttaa, että Kristus on voittanut pimeyden ja kuoleman vallat. Samalla korostetaan jo sitä, että Kristus on yhä meidän lähellämme, sisimmässämme, ulottuvillamme. Kyse ei siis ole pelkästä historiallisesta tapahtumasta kerran. Juhlan jatkuva aihe on elävän Kristuksen läsnäolo tässä ja nyt. Meille elämäksi!
 
Kirkkovuodesta kirjoitti emerituspiispa Wille Riekkinen.