Skip to content

Toinen tie

Itämaan tietäjistä on paljon tarinoita, mutta vähän tietoa. He vilahtavat Raamatussa ohimennen Matteuksen evankeliumissa: piipahtavat lahjoineen tervehtimässä vastasyntynyttä Jeesusta ja palaavat sitten “toista tietä” takaisin omaan maahansa. Edes heidän lukumääräänsä ei Raamatussa kerrota; se on päätelty kolmeksi kolmesta varpajaislahjasta, joita itäisten maiden magiaveljet toivat vastasyntyneelle Vapahtajalle.

 

Luukkaan jouluevankeliumina tunnettu kertomus ei tiedä itämaan viisaista miehistä mitään, eivätkä myöskään Markuksen ja Johanneksen evankeliumit.

Minua viehättää tietäjissä heidän itämaisuutensa, tuulahdus tuhannen ja yhden yön taruista. Minua viehättää tietäjien vääräuskoisuus. Opin puhtauden vartijoiden kannalta he olivat ulkopuolisia ja sivullisia. He olivat täysiä pakanoita, jotka eivät olleet ensinkään tutkineet juutalaisten pyhien kirjoitusten Messias-ennustuksia. Mutta viisaina miehinä he tunnistivat sen arvokkaan, mikä Kristuksessa kiteytyy uskonnosta, kulttuurista ja totutuista perinteistä huolimatta. Minua viehättää tietäjien ennakkoluulottomuus ja uteliaisuus.

 

Ratsastuttamalla tietäjät kameleineen (heidän kulkuneuvoistaan ei tosin mainita Raamatussa sanaakaan) Betlehemin seimelle Matteuksen evankeliumin kirjoittaja esittää oman aikansa ympyröissä aika rajun hengellisen väitteen: Kristus ei olekaan vain pienen uskovaisten piirin omaisuutta. Hän on koko maailman Vapahtaja. Joulun lupaukset kuuluvat kaikille, myös sivullisina ja ulkopuolisina pidetyille. (KT/Jaakko Heinimäki)

 

Jouluaika päättyy loppiaiseen, jonka evankeliumissa kerrotaan itämaan tietäjistä. Loppiaista pidetään lähetystyön juhlapäivänä. Ortodoksisessa perinteessä loppiaista eli teofaniaa vietetään Jeesuksen kasteen muistoksi.


Kirkkovuoden pyhät esitteli vuonna 2009 Jaakko Heinimäki. Hän on tietokirjailija, kolumnisti ja pappi.